sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Luminous Finland Turun linnassa

Turun kaupunki järjesti näyttävän valoshown Turun linnassa Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Siniset valot paloivat alueella kaksi päivää aikavälillä 16-24.

Tapahtumasta muodostui varsinainen farssi, sillä järjestelyt pettivät totaalisesti. Vielä tiistaina 5. joulukuuta linnan ympäristössä oli kuuleman mukaan sopivan väljää, mutta itsenäisyyspäivänä oli noin puoli Turkua liikkeellä. Sitä ei kukaan osannut aavistaa.


Kannoin korteni kekoon. Olin menossa linnalle heti neljän jälkeen hämärän tultua. Startti tapahtui keskustasta Puistokadulta, jossa olin kaverin luona aikaa tappamassa ja odottelemassa pimeän laskeutumista.

Linnalle lähti mukaan myös puhelias kaverini, joka yltyi autossa muistelemaan alkuunsa stopannutta järjestysmiesuraansa muinaisella 70-luvulla. Minä puolestani ihmettelin ja kirosin liikennettä, joka ei edennyt lainkaan.

Pian tajusin syyn tukokselle. Kaikki olivat samalla asialla kuin mekin eli menossa Turun linnaan. Mikä ruuhka! Linnankatu oli aivan piukassa. Kontatenkin olisi edennyt reippaammin kuin vaivalloisesti matelevassa autoletkassa.

Tovin asiaa miettittyäni pyrin pois autoletkasta. Käännyin Energialaitoksen kohdalta oikealle ja yritin etsiä parkkipaikkaa lähikaduilta. Niin tekivät näköjään sadat muutkin autoilijat, jolloin homma oli aivan yhtä tyhjän kanssa.

Vuosikymmenten takainen järjestysmiesmuistelu viereisellä penkillä ei ottanut loppuakseen. Ei ennen kuin kerroin, että nyt olemme sellaisessa tilanteessa, jossa palaamme sinne mistä lähdimme. En jonottele enää metriäkään.

Seuraava suunnitelmani oli viedä auto pois ja yrittää päästä jalan linnalle. Itäisellä Rantakadulla hylkäsin tämänkin idean. Jokilautta Förille oli nimittäin satojen, ehkä jopa tuhannen ihmisen jono. Menohan oli melkein kuin heinäkuun lopulla purjelaivatapahtuma Tall Ships Racesissa!

Katselin linnan juhlat televisiosta ja tein uuden yrityksen. Kello oli tuossa vaiheessa noin 21.30.

Linnankadulla oli yhä valtava autoletka, mutta nopeus sentään noin 30 kilometriä tunnissa. Sain vaivatta parkkipaikan Forum Marinumin edustalta. Tilaa oli varmasti sadalle autolle.

Linnan ympärillä hääri iltakymmeneltä arvioni mukaan tuhatkunta ihmistä. Minkäänlaista opastusta ei ollut.

Yllätyksekseni minut käännytettiin pois, kun yritin edetä pitemmälle puistoon rakennuksen vasemmalta puolelta. Homman jujuna olikin, että linnan läpi kävellään takapihalle, muutoin sinne ei pääse. Sisään otetiin kuulemma kaksi sataa ihmistä kerrallaan.



Etenin virran mukana ja koitin pysyä pystyssä äärimmäisen liukkailla kivetyksillä. Minkäänlaista informaatiota ei tullut vieläkään mistään suunnasta. Lopulta tutun järjestyshenkilön tavatessani sain sentään tietää mihin suuntaan pitäisi edetä.

Turun Sanomien tietojen mukaan Turun linnassa sisällä oli itsenäisyyspäivänä käynyt noin 18 000 ihmistä - tai siis kulkenut linnan läpi etupihalta takapihalle. Luultavasti toinen mokoma oli pällistellyt valoshowta puistossa. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet tai päässeet edes sinne asti.

Sataman liikenne oli täysin kaaoksessa. Ruotsinlaivoille ei oltu ilmoitettu sanallakaan koko tapahtumasta. Junat, bussit, rekat sekä kaikki mahdolliset ja mahdottomat tahot olivat myöhässä jumittuneen liikenteen takia. Laivat pääsivät liikkeelle reippaasti myöhässä ja ihmisiä jäi rannalle.

Kahden päivän valoheijastukset maksoivat Turun Sanomien mukaan 120 000 - 150 000 euroa. Kuulostaa käsittämättömän kovalta summalta. Pääsevätkö kaupungin parkkimittaritarkastajat ottamaan tästäkin leijonanosan tai mihin rahat oikein menevät? Ei luulisi valospottien asettelun ja kaapelin vedon olevan noin kallista puuhaa.

Vastaisuudessa tällaiset tilaisuudet ovat todennäköisesti himpun verran paremmin järjestettyjä. Ontuvista toimista huolimatta paikalla kannatti käydä. Linnahan oli suorastaan järjettömän hieno.










Kuvat otettu Huawei Honor 7 Lite -puhelimella.

torstai 7. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäiväajelulla 6. joulukuuta

Eilen juhlittiin isoin menoin maamme satavuotista itsenäisyyttä. Pääkaupungissa Helsingissäkin sopuratkaisuun pääsivät niin alpakat kuin isänmaallinen soihtukulkuekin.

Oman päiväohjelmani muodostivat maakunta-ajelu Raisio-Naantali-Turku -akselilla, käynti Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa työkaveria tervehtimässä sekä vielä iltamyöhään Luminous Finland -valoshow Turun linnan ympäristössä.

Itsenäisyyspäivän ajelu- ja ulkoiluintoani lisäsi maassa ollut ohuehko lumipeite. Eipä yhtään haittaisi, mikäli samantyyppinen ilma jatkuisi. Onhan tuota vesisadetta piisannut jo monta kuukautta. Tätä kirjoittaessanikin ropisee niin penteleesti.

Hahdenniemen venesatama Raisiossa on sarallaan Suomen suurimpia. Siellä tulee poikettua muutaman kerran vuodessa. Pernon telakka Raisionlahden toisella puolella on kuin tarjottimella valokuvauksen suhteen.

Telakka oli juuri hiljattain otsikoissa uuden nosturinsa takia. Massiivinen vehje näkyy kauas Airistolle nyt sitten kaksin kappalein. En mene takuuseen kumpi on uusi, mutta veikkaan oikeanpuoleista.








Seuraava pysähdys oli Naantalin Kuparivuorella Laivaston muistoristillä. Paikalla on siunattu 174 vuosina 1941-1945 mereen jäänyttä laivaston sankarivainajaa. Nykyinen muistoristi on paljastettu panssarilaiva Ilmarisen tuhoutumisen kymmenvuotispäivänä 13.9.1951.

Kotiseudulla siunattujen mereen jääneiden 183 sankarivainajan nimet on lisätty uusittuun muistomerkkiin 13.9.1966 ja 46 sankarivainajan nimet 13.9.2012.

Laivaston muistoristissä on 403 sankarivainajan nimet. Laivaston tappiot sodassa 1941-1945 olivat 698 kaatunutta. Lisäksi kaatui 12 vapaaehtoista virolaista. Talvisodassa laivasto menetti 79 miestä kaatuneina. Miinanraivauksissa 1945-1950 menehtyi 28 miestä.












sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Marjaniemessä 2. joulukuuta

Eilen tuli käytyä pienellä happihyppelyllä Turun Ruissalossa.

Kaupungista lähtiessä ilma vaikutti oikein mukavalta ulkoilun suhteen. Perillä saaren kärjessä Saaronniemessä karu totuus paljastui. Oli nimittäin aivan hemmetin jäätävä tuuli, eikä kävely vakioreitilläni Kolkanniemessä ollut kaukana masokismista.

Marjaniemessä, toisella puolella Ruissaloa, ei puolestaan ollut tuulen häivääkään. Talsiminen luontopolulla tuotti jokusen julkaisukelpoisen otoksen.

Tänään uutisissa kerrottiin, että kulunut syksy on ollut sateisin kolmeenkymmeneen vuoteen. Sitä ei ole voinut olla huomaamatta. Lauantaina 2. joulukuuta sen sijaan sattui olemaan hento lumipeite maassa. Se teki Marjaniemestäkin kiehtovamman kuin vetinen harmaus, jota on viime aikoina nähty aivan riittämiin.









keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Sini fotomallina vuonna 2007

Selailin hiljattain kuva-arkistojani ja löysin fotoja turkulaisesta Sinistä kymmenen vuoden takaa. Hän oli tuolloin muutaman kerran mallinani. Kävimme kuvaamassa muun muassa Turun Kakskerrassa ja Ruissalossa. Samoja miljöitä olen käyttänyt jälkeenpäinkin, mutta nämä taisivat olla ihka ensimmäiset.

En miellä vuonna 2007 otettuja kuvia kovin vanhoiksi, koska kymmenen vuotta ei tunnu olevan aika eikä mikään. Etenkin tällä vuosikymmenellä vuodet ovat vaihtuneet liiankin nopeasti.

Kuvankaunis Sini oli oikein pätevä malli. Ja olisi varmasti edelleenkin.













tiistai 28. marraskuuta 2017

Toijaisten luontopolulla

Kuulin Turun Hirvensalon luontopolusta ensimmäisen kerran lokakuussa, jolloin työkaverini siitä vinkkasi. Hän on hiljattain rakentanut omakotitalon reitin lähelle ja huomannut itsekin vasta tänä syksynä, että moinen polku kiemurtelee melkein naapurissa.

En löytänyt internetistä juuri mitään informaatiota mystiseltä tuntuneesta lenkistä. Erässä linkissä polun nimeksi kerrottiin Kyyrlän-Toijaisten -luontopolku, mutta siihen se sitten jäikin. Kummallisen varjeltu salaisuus; nimittäin luulisi, että monikin tuttu olisi puhunut tästä vuosien varrella.

Koska viime viikkoina ovat ilmat olleet joko ulkoilukelvottomia tai on ollut muuta puuhaa, tuli Hirvensalon luontopolku ajankohtaiseksi viime lauantaina. Jopa Forecan mukaan oli luvassa hyvää säätä. Sitä se oli onneksi käytännössäkin.




Niminä Kyyrlä tai Toijainen eivät sanoneet minulle yhtikäs mitään, vaikka Hirvensalo sinänsä tuttu onkin. Katjan ja Beletin kanssa ajelimme ensin kaupungista tullessa Hirvensalon sillan yli, jonka jälkeen käännös oikealle Vanhalle Kakskerrantielle. Lauttarannan kohdalta mäkeä ylös Toijaistentietä, jota pitkin aikansa kunnes tie yllättäen kääntyy vasemmalle. 

Toijaistentien varrella on aidattu koirapuisto, jonka eteen voi jättää kaaran. Työkaverin neuvojen perusteella pujahdimme luontopolulle koirapuistoa vastapäätä tien toiselta puolelta. Polulle pääsee myös läheisen Norrgårdinkujan päästä, josta puolestamme tulimme pois.

Jälkeenpäin karttaa tutkailtuani huomasin, että lenkkimme olikin vain osa isompaa luontopolkua. Kiertämämme alue kattoi pelkästään Toijaistentien ja Särkilahdentien välistä metsä- ja kallioaluetta. Koirapuiston ja voimalaitoksen vierestä olisi päässyt tekemään laajemmankin lenkin, lähtöpaikkana ilmeisesti Wäinö Aaltosen koulu. Eräs polulla vastaantullut pariskunta nimittäin kertoi aloittaneensa taivalluksensa sieltä.

Noin laaja kierros olisi ollut liikaa ainakin minulle, joka olin ollut viikon flunssassa pääosin sohvan pohjalla. Täytyy joku toinen kerta ottaa asiaksi koko kierros. Puolitoistatuntinen metsässä oli tällä erää aika passeli, vaikka välillä vähän tiukkaa tekikin päivien makaamisen jälkeen könytä selkä märkänä pitkin vetisiä polkuja.




Toijaisten metsikön maisemat olivat yllättävän monipuoliset. Tähän vuodenaikaan polku oli paikoin erittäin märkä, mutta ei sentään ylitsepääsemätön. Keltaiset opastemerkit puissa olivat jotenkin sekavia, mutta ainakin niitä oli tarpeeksi. Tuntui vaan, välillä mentiin aikamoista siksakkia pitkin metsikköä.

Suikeroinen, noin parin kilometrin mittainen polku eteni kahden kukkulan päälle, joista toisessa oli tauko- ja grillauspaikka. Alueen luonnoista kertovia infotaluja oli laskujeni mukaan matkan varrella kymmenen.

Taulut ja opastusviitat olivat parhaat päivänsä nähneet. Osa oli hyvinkin rempallaan ja korjauksen tarpeessa.

Joka tapauksessa mielenkiintoinen polku, jossa täytyy käydä joskus kuivemmalla kelillä uudelleenkin. Ehkä samalla Kyyrlän lenkkiosuus siihen päälle.