perjantai 18. toukokuuta 2018

Aurajokirannan kukkivat kirsikkapuut

Viikon 19 loppupuolella Turun Aurajokirannassa oli varsinainen väriloisto kun kirsikkapuut kukkivat.

Ihmiset innostuivat näkemästään. Fotoja puista putkahteli jatkuvalla syötöllä Facebookiin. Pakkohan sitä oli itsekin lähteä katsomaan mistä oli kyse.

Kuvani on otettu perjantaina 11. toukokuuta Martinsillan liepeiltä. Myös Manillan edustalla ja Tuomiokirkon lähellä oli vastavia näkymiä.

Kirsikkapuiden kukinta-aika on nopea, sillä jo tämän viikon alkupuolella värit olivat haalistuneet niin, ettei enää samaksi kasviksi meinannut uskoa.











torstai 17. toukokuuta 2018

Saaronniemen hellesunnuntai 13. toukokuuta

Viime sunnuntaina vietettiin äitienpäivää aurinkoisissa merkeissä. Kotikonnuiltani Kustavista palattuani suuntasin helteiseen Turun Ruissaloon.

En muista aiemmin nähneeni Saaronniemen parkkipaikkaa niin täynnä. Kaaroja oli jätetty tienposkeenkin peräkanaa.

Suurin osa nurmikoilla istuskelleista ihmisistä vaikutti olevan kotoisin jostain päin Lähi-itää. Olen joskus aiemminkin ihmetellyt miten he saavat grilleistään tulemaan niin valtavan savupilven, liekö lihojen päällä jotain käryävää öljyä tai muuta tököttiä. Täytyy varmaan joku kerta vilkaista lähempää.

Merivesi on ilmeisesti lämmennyt jo sen verran, että muitakin kuin Saaronniemessä viihtyviä talviuimareita oli pulikoimassa hiekkarannan tuntumassa.





Kävelin perinteiseen tapaani Kolkannokkaan, jossa vastaan tuli muutama tuttukin. Rannan tuntumassa uiskennelleet kyhmyjoutsenet olivat valokuvaajalle taas kuin tarjottimella. Ne eivät olleet moksiskaan ihmisistä, joista moni tunki aivan lintujen viereen kameroineen ja kännyköineen.







Yritin jälleen bongata käärmeitä. Kolkannokassa niitä on yllättävän paljon siihen nähden, että paikka on Turun suosituimpia ulkoilualueita. Yksinäinen rantakäärme oli päivää paistattelemassa pengersillan reunalla, mutta siitäkään ei näkynyt kuin osa.

Kaksi vuotta sitten tulikin mainio käärmekuvasarja Kolkannokan rannassa. http://kaislatuuli.blogspot.fi/2016/05/lounaaksi-kebabia-jalkiruoaksi.html






keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Katarina ja lopunajan merkit

Toukokuun alkupuolella kuvattua materiaalia varsinaissuomalaisesta harrastajamallista Katarinasta riittää vielä toiseenkin blogipostaukseen.

Raision Krookilan luontopolun jälkeen siirryimme jonkun matkaa Turun suuntaan, jossa oli iso metsiköstä putsattu työmaa. Apokalyptinen maisema oli kuin suoraan jostain sotatantereelta. Koska sattui olemaan pyhäpäivä, eikä ketään töissä, alueelle uskalsi  huoletta mennä.

Tämäkin miljööidea tuli Katarinalta, jolla oli mielessä avokalliolla olleet vesilammikot. Matkalta huomasin muutakin käyttökelpoista taustaa, kuten räjäytyksiin käytettävät rengasmatot. Se toimi mielestäni parhaiten.

En yleensä tee omista jutuistani kovinkaan suurta numeroa kuten monet fotojansa joka ikiseen mahdolliseen Facebookin mallit ja valokuvaajat -ryhmään lähettävät kuvaajat. Mutta eritoten tällä kertaa on todettava, että kylläpä toimii. Kuviin tuli vähän vahingossa Mad Max- tyyppistä ydinsodan jälkeistä tunnelmaa ja Russ Mayerin elokuvista tuttua naishahmoa.












maanantai 14. toukokuuta 2018

Katarina Krookilan katajikossa

Olin toukokuun alkupuolella varsinaissuomalaisen harrastajamallin Katarinan kanssa kuvaamassa Raision Krookilassa.

Hän oli löytänyt luontopolun läheltä mielestään sopivan miljöön, joka näkemieni kuvien perusteella olikin oikein mielenkiintoinen kuvausympäristö. Ikivanhonja isoja katajia, kalliota sekä ilmeisesti vanhaa laidumaata ja merenpohjaa.

Mallin kanssa, jolla itsellään on kuvista selkeä visio ja miljöökin tiedossa, on vähän erilaista toimia kuin muutoin. Olen siinä lähinnä hänen visoiden toteuttaja, joskin omia ideoitani mukaan lisäten. Tässäkin mentiin vähän molempien mukaan. Tapanani on ottaa runsaanpuoleisesti ruutuja, ettei sitten jälkeenpäin tarvitse ihmetellä kun hyvää materiaalia ei tullutkaan.

Katarina on hyvä poseeramaan ja keksimään vauhdissa uutta, joten tuntia kauempaa emme metsikössä ihmetelleet.








 








sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kolkannokan kyhmyjousenet 7. toukokuuta

Maanantaina 7. toukokuuta oli töiden jälkeen hyvää aikaa käydä Turun Ruissalossa. Ilma oli erittäin kaunis ja suorastaan kesäinen, eikä moista tilaisuutta kannattanut hukata esimerkiksi Salattujen elämien vahtaamiseen kotisohvalla.

Saaren kärjessä Saaronniemessä ja Kolkannokassa tapaa usein kyhmyjoutsenia. Näin pääsi käymään tälläkin kertaa. Innokkaita valokuvaajiakin oli paikalla aiempaa enemmän, joukossa monia alta parikymppisiä nuorukaisia kamerat tanassa. Mikäpä siinä kuvatessa, kun kohteet eivät ole moksiskaan, vaikka zoomailisit niitä muutaman metrin päästä.





Seurailin aikani uhmakasta joutsenta, joka höynenet pystyssä kyöräsi lajikumppaneitaan kauemmas joko uiden tai sitten kohti lentäen. Mikä mahtoi kaveria mättää, enpä osaa näin maallikkona kertoa. Joku asiaan perehtynyt lintubongari osaisi varmasti selittää tällaisen käyttätymisen. Liekö jostain reviivikiistoista kyse, olikohan joutsen menettänyt puolisonsa tai jotain sellaista?






Käärmeitä en yrityksistäni huolimatta löytänyt. Näin autinkoisena päivänä niitä luulisi olleen kivillä lämmittelemässä.

Myöskään ainuttakaan setämiestä ei tullut vastaan Kolkannokan epävirallisella nudistirannalla. On meinaan yhä tuoressa muistissa kun kaverilleni Simolle iski paniikki huomattuaan seitsemänkymppisen äijän seisoskelevan kaislikossa Aatamin asussaan. "Pistetääs kuule nyt vähän lisää vauhtia", hän sanoi ja pinkoi karkuun. Kieltämättä tuollainen on outo näky, mutta suotakoon heillekin oikeus toteuttaa viettejään.






Kyhmyjoutsenia tosiaan alueella riitti. Laskujeni mukaan Saaronniemen ja Kolkannokan välissä uiskenteli ainakin viisitoista yksilöä.