tiistai 23. toukokuuta 2017

Rauhalinnan luontopolulla

Rauhalinnan luontopolun varrella Kaarinassa on jalopuita, jollaisiin samoilla leveysasteilla ei yleensä törmää. Lehto on aikoinaan toimittanut Rauhalinnan kartanon puiston virkaa. Kartanon isäntä oli kova poika istuttamaan ulkomaisia puulajeja, joten alueelta löytyykin muun muassa tammia, lehmuksia, douglaskuusia, punatammia, pöykkejä ja mekadonianmänty.

Rauhalinnan luontolku lienee juuri keväällä parhaimmillaan. Ensin metsästä kurkistavat sinivuokot, jonka jälkeen valkovuokot valtaavat alan.

Olin liikkeellä illalla seitsemän-kahdeksan aikoihin, jolloin metsäkukat olivat jo hieman kuukahtaneita. Itikoita ei ollut ainuttakaan, vaikka yleensä tällä polulla kävellessäni niitä tulee välittömästi lauma kimppuuni.

Metsässä oli aikamoinen konsertti meneillään. Linnut lauloivat kuin viimeistä päivää. Alueen olettaisi olevan lintubongareille varsinainen taivas.











lauantai 20. toukokuuta 2017

Kirsikankukkia jokirannassa

Kuluvan viikon tiistaina töistä palatessani huomasin Turussa Itäisellä Rantakadulla kirsikkapuiden kukkivan. Uteliasta porukkaa pällisteli jonkun verran puiden ympärillä ja kännykkäkamerat vaan napsuivat. Pakkohan siihen sakkiin oli itsekin mennä mukaan. Tuloksena alla näkyvät valokuvat.

Kirsikkapuiden kukinta-aika ei järin pitkä ole, joten todennäköisesti ajoitukseni osui aivan nappiin. Facebookin suositussa Turku kuvin ja sanoin -ryhmässä on näkynyt pitkin viikkoa kirsikkakukkafotoja, jotka on otettu Turun Tuomiokirkkoa vastapäätä olevalta Aurajoen rannalta. Kansallispyhättö siintää taustalla. Itse en ole ainakaan vielä sinne raahautunut, mutta kukaties vielä tänä viikonloppuna poikkean.








keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kirkastunut Littoistenjärvi

Liedon ja Kaarinan kuntien alueella sijaitsevaan Littoistenjärveen laskettiin viime viikon lopulla noin 200 tonnia polyalumiinkloridia. Sen tarkoitus on sitoa fosforia järven pohjasedimenttiin ja parantaa vedenlaatua. Littoistenjärvi on jo vuosia ollut huonokuntoinen ja kärsinyt valtavista sinileväesiintymistä.

Kemikaalikäsittelyn tulokset alkoivat näkyä lähes välittömästi. Järvivesi kirkastui niin, että siellä uiskentelevat valtavat hauetkin erottuivat selvästi videossa, jonka joku on jakanut Facebookiin.


Kemikaalihoidon tiedettiin aiheuttavan kalakuolemia. Paikalliset asukkaat olivat viime viikonlopun aikana keränneet noin tuhat kiloa kuolleita lahnoja, joista suurimmat painoivat nelisen kiloa. Jotkut kalat ovat herkempia veden ph-muutoksille. Hoitokalastuksella Littoistenjärvestä pitäisi nostaa noin 30 000 kiloa kalaa, joten nyt päästiin ilmeisesti aika vähällä.

Littoistenjärven renesanssia rummutettiin paikallisessa mediassa siihen malliin, että minun oli eilen töiden jälkeen käytävä omin silmin katsomassa mistä on kyse.




Näkyä oli vaikea uskoa todeksi. Vesi oli välkehti turkoosinhohtoisena. Aivan kuin kyseessä olisi ollut jokin norjalainen vuoristojoki. Muistellessani viime heinäkuussa tuijottamaani paksua vihreää levämassaa, oli tämä kuin toiselta planeetalta.

Littoistenjärven tanssilavan puoleisella laidalla oli runsaasti uteliaita ihmisiä. En kuullut kenenkään kitisevän järven nykytilasta. Monet olivat suorastaan haltioissaan.

Vielä ei tiedetä miten pitkään käsittely pitää leväkasvustoja poissa, joten homma saatetaan joutua uusimaan jossain vaiheessa.






maanantai 15. toukokuuta 2017

Vaisakon kukkaloistoa

Vaisakon luonnonsuojelualue sijaitsee Salon Halikossa Varsinais-Suomessa. Se valikoitui sunnuntaiajelukohteeksi vähän sattumalta, sillä alkuperäinen ajatus oli lähteä Teijon kansallispuistoon joko Sahajärven- tai Matildajärven kierrokselle. Onneksi käänsin auton rattia Vaisakon suuntaan.

Vaisakon 63 hehtaarin laajuinen luonnonsuojelualue on perustettu 1985. Natura 2000-alue siitä tuli vuonna 1998.




Kävin Vaisakossa ensimmäisen kerran viime vuoden toukokuun lopulla. Tuolloin oli jo täysi kesä - saniaiset hinkkasivat koipia pitkospuilla taiteillessa ja kiukkuiset hyttyset hyökkäsivät joukoittain päälle.

Vaisakon lehtojen kerrotaan olevan maamme edustavampia. Keväinen kukkaloisto valko-, sini - ja keltavuokkoineen sekä mukulaleinikkeineen oli kuin suoraan satukirjasta tai Taru sormusten herra -tyyppisestä elokuvasta. Eipä ihme, että pienehkö parkkipaikka oli aivan täynnä autoja. Äitienpäiväjuhlallisuuksien sijasta moni oli suunnannut metsään katsomaan luonnon kauneutta.

Ruuhkaisesta parkkipaikasta huolimatta luontopolulla oli melko rauhallista tallustella. Tilaa vastaantulijoille annettiin puolin jos toisin tarpeen vaatiessa. Nuorehko perheenpää tosin päätti avautua kuvaamisestani, jonka tarkoituksena oli näyttää yleiskuvassa ihmisiä pitkospuilla. "Otit sitten meistä kuvan! Meinaatko julkaista Facebookissa?". "En", vastasin, eikä herra enää tivannut asiaa, vaikka odotinkin jonkinlaista lisämussutusta.






Noin kahden tunnin ja vajaan neljän kilometrin lenkki lehtometsässä oli melkoinen kokemus - etenkin kun se tuli niin sanotusti täysin "puun takaa". Eipä voinut tietää, että Vaisakossa odottaisi loppumattomalta tuntuva kukkaloisto.











perjantai 12. toukokuuta 2017

Pikku-Pukin promenadilla 10. toukokuuta

Kun töissä on iltavuoroviikko, ei pahemmin tule rampattua arkena luonnon helmassa. Keskiviikko sattui olemaan poikkeus, sillä olin liikkeellä ja asioita hoitelemassa jo aamuseitsemästä lähtien.

Turun Ruissalo on takuuvarma paikka tehdä kävelylenkki joko kameran kanssa tai ilman. Yleensä tosin en liiku kuin kameran kera. Sääli, mikäli tallennusvehje olisi jäänyt keittiön pöydälle pölyä keräämään - keli oli nimittäin varsin hyvä puolenpäivän tienoilla Pikku-Pukin rantapromenadilla. Se on kevyen liikenteen väylä aivan meren rannassa lähellä Ruissalon Kansanpuistoa, joka puolestaan tunnetaan Ruisrockin pitopaikkana.






Pikku-Pukin promenadin varrella on legendaarinen pinkin värinen uimahuone, joka on ikuistettu varmasti tuhansiin valokuviin. Hämmästyksekseni huomasin, että aivan naapuriin rakennetaan toista koppia. Tiedä sitten mikä lautakunta on moiseen luvan antanut. Luulisi, ettei tällaiseen paikkaan kovin helposti saa rakentaa yhtään mitään.




Viime toukokuuhun verrattuna kevät on reilusti myöhässä. Lenkki osui sikäli hyvään saumaan, että iltapäivällä satoikin taas vaihteeksi lunta. Sitä tuli illan päälle niin reippaasti, että maa oli vielä seuraavana aamunakin osin valkoinen.