sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kökarissa osa 4 - Pitkin poikin kuntaa

En ennen matkaa tutkinut Kökarin karttaa ja muotoa sen kummemmin. Pääsikin vähän yllättämään, että kunnan kolme pääsaarta olivat noinkin isoja ja yhtenäisiä. Autolla huristellessa pitkin poikin teitä ei oikein edes huomannut milloin saari vaihtui. Verrattuna vaikka rikkonaiseen ja pitkulaiseen Brändöön toisaalla Ahvenanmaalla, olivat Kökarin maisemat erilaisia.

Turisteja oli paljon liikkeellä heinäkuun viimeisellä viikolla. Jonkinmoinen yllätys ehkä sekin, vaikka lomakausi oli tietysti meneillään. Määrä oli kumminkin hämmästyttävän suuri. Hieno homma kunnan yrittäjille, jotka tekevät vuoden tilinsä juuri parin kesäkuukauden aikana.

Luullakseni suurin osa turisteista oli tullut omilla veneillään Kökariin. Perillä useat vuokrasivat polkupyörät. Fillareita oli saatavilla monista eri paikoista, eivätkä välimatkat mitään valtavia olleet.

Muutaman vuorokauden reissun aikana käytimme muidenkin yritysten kuin majapaikkamme Havspaviljongenin palveluja. Ehkä joku jäi väliinkin, mutta monessa paikassa poikkesimme joko syömässä tai juomassa. Usein molempia.

Paras vaihtoehto majoittumiseen Havspaviljongenin ohella olisi varmaankin ollut Kökarin kirkon lähellä sijaitseva Sandvik Gästhamn & Camping. Alueelta löytyi mökkejä, ravintola, vierasvenesatama, leirintäalue ja pikkukauppa.





Sandvik Gästhamn & Campingin ruokalistalla oli muutama eri vaihtoehto, joista allekirjoittanut tilasi sen takuuvarmimman eli makkaraperunat. Roteva kokki oli ilmeisesti vähän pahalla päällä, kun kippasi satsiin suolaa ja grillimaustetta oikein urakalla. Kymmenessosakin määrästä olisi riittänyt.

Tiskin takana hääräsi supersöpö ja reipas punapäinen nuori nainen. Pelkästään hänen takiaan kuppilassa olisi viihtynyt pitempäänkin.



Sandvikin rannassa lojui entinen kalastusalus nimeltään Sjöbjörn (Merikarhu). Infotaulusta muistelen lukeneeni, että sillä on aikoinaan nostettu silliä kullekin.

Taas tuli todettua, että maailma on pirun pieni. Sillipaattia tutkaillessani huomasin venelaiturilla tutun hahmon. Turussa naapuritalossa asuva Karri Wikman oli lähtenyt siippansa kanssa purjehtimaan. Kökar on kuulemma ollut pienestä pitäen tuttu paikka hänelle.

Brudhäll Restaurang & Hotell sijaitsee keskeisellä paikalla Karlbyssa. Ajelimme siitä usein ohi Kaj Ahrothin etsiessä Kökarin kymmentä geokätköä, joista hän yhdeksän löysikin. Toisinaan pitikin pysähtyä välikaljoille Brudhällin terassille.





Peders Aplagårdin kyltti osui matkamme varrelle täysin sattumalta, kuten oikeastaan muutkin Kökarin ravintolat. Kyseessä on Suomen eteläisin omenatila, jossa on kahvila- ja lounaspalvelujen lisäksi saatavilla omenoista tehtyjä juomia kuten siideriä.

Peders Aplagårdista jäi mieleen ystävällinen ja hyvä palvelu sekä erittäin makoisa lammasmakkara-annos. Päärakennuksen kattavasta matkamuistomyymälästä ostin mustan Kökar -lakin, joka on toistaiseksi ollut turhan vähällä käytöllä.


lauantai 18. marraskuuta 2017

Kökarissa osa 3 - Havspaviljongen

Kökarin reissun majapaikkana toimi Havspaviljongen, joka on idyllinen mökkikylä meren äärellä. Alueeseen kuuluvat myös vierasvenesatama ja ravintola.

Mökit olivat melko lähekkäin toisiaan kuten usein tuppaavat olemaan. Olimme viikon ensimmäisten vieraiden joukossa, joten esitimme toiveena minkä mökin haluaisimme. Homma menikin vaivatta läpi. Rakennus sijaitsi hyvällä paikalla merinäköalan kera, sopivasti hiukan syrjässä.






Ravintolassa korkean kallion laella tuli käytyä pariin otteeseen. Vastaanottotiski sijaitsi siellä, eikä suinkaan vastoin olettamustani läheisessä elintarvikekioskissa, joka palveli lähinnä sataman porukkaa.

Ravintolan ala carte-listaakin tutkailin, mutten tehnyt ostopäätöstä muuten kuin kuohuvan tuopin suhteen. Ravintola-annoksista ei yleensä jää kuin nälkä, eikä ainakaan minulle vaivainen lihanpala ja muutama lohkoperuna eivät riitä mihinkään. Kioskista sai edullisesti purtavaa ja nestettä tarpeen vaatiessa.

Mökkien lähellä oli neljä vesivessaa ja pari tilavaa suihkuhuonetta, joihin ei tarvinnut kertaakaan jonottaa. Yhtenä päivänä unohdin kännykän vessaan ja huomasin erheeni vasta parin tunnin kuluttua. Joku avulias oli toimittanut puhelimen kioskiin, josta kiitollisena kävin sen noutamassa.

Rantavajassa venelaiturien tuntumassa oli kesäkirpputori. Katselin pikaisesti tarjonnan läpi, kauppoja ei kumminkaan syntynyt. Myynnissä oli vaatteiden lisäksi ainakin lukemista, musiikkia ja dvd-elokuvia. Hyvä idea, ehkä veneilijät löytävät jotain mukaansa.






Kolmelle isolle äijälle neljän hengen mökki oli aika passelin kokoinen, vaikka se kuvissa saattaakin näyttää vähän pikkuruiselta. Huomasin, että läheiseen mökkiin ahtautui niinkin erikoinen kokoonpano kuin neljä miestä ja yksi nainen. Sopu tilaa tekee ja varmasti naiselle löytyi läheltä lämmin kainalo.

Toisena matkaehtoona naapurimökkiimme asettui saksalaisperhe. Siinä jutustellessamme kävi ilmi, että perheenpää osasi sukujuuriensa ansiosta jonkun verran suomeakin. Myös muut mökit täyttyivät vauhdilla heti alkuviikosta.

Havspaviljongenista jäi ihan hyvä vaikutelma. Luksusta etsiville se on varmaan väärä paikka, mutta luulisi kelpaavan mikäli tyytyy vähempään.










perjantai 17. marraskuuta 2017

Kökarissa osa 2 - Kökarin kirkko

Sekä kotimaan- että ulkomaanreissuilla tulee lähes aina poikettua paikallisissa kirkoissa, vaikka en uskonnollinen ihminen muuten olekaan. Usein riittää kun rakennusta katselee ulkoapäin ja nappaa samalla muutaman valokuvan, mutta toisinaan tulee käytyä oikein kirkossa sisälläkin.

Saaristokirkot ovat yleensä erityisen mielenkiintoisia, joten Kökarin pyhättökin piti nähdä. Lähellä merta sijaitseva kirkko komeine rantakallioineen oli käyntipäivänämme muutenkin turistien suosiossa.




Pyhän Annan kirkko on pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Nykyinen kirkko on tiettävästi Kökarin kolmas. Se rakennettiin vanhan luostarikirkon raunioille.

Rakennustyöt aloitettiin 1769 Antti Piimäsen johdolla. Kirkko valmistui vasta vuonna 1784. Alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin työn kuluessa ja vanhan luostarikirkon rauniokiviä hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan.

Kirkon pohjoisella sivulla oli alunperin puusta rakennettu sakaristo, joka korvattiin kivirakenteisella vuonna 1876. Erikoinen piirre kirkossa on epäsymmetrisyys. Länsipääty on perinteinen suorakulmainen, itäinen kuoripääty puolestaan kolmitaitteinen. Kattorakenne on jyrkkälappeinen satulakatto, jonka itäinen pää on aumattu. Kirkon sisäkattona on lautarakenteinen tasalakinen holvi.




Fransiskaaniluostarin kellari, jossa on esillä arkeologisia löytöjä keskiajalta.


Kirkossa on istumapaikkoja 250 hengelle. Pneumaattiset 6-äänikertaiset ja 2-sormioiset urut on rakentanut J.A. Zachariassen vuonna 1911. Kirkon alttaritauluna on G. Sveidelin maalaama Ehtoollisen asettaminen vuodelta 1804. Pihapiirissä on vuodelta 1846 peräisin oleva puinen kellotapuli, joka korjattiin ja rakennettiin osin uudelleen 1878-1879.

Luultavasti vuosien 1510-1520 välillä Kökariin rakennettiin harmaakivestä kaksilaivainen kirkko fransiskaaniluostarin käyttöön. 1600-luvun puolivälissä sen tiedetään jo olleen raunioitunut, sillä 1640-luvulla annettiin määräys uuden kirkon rakentamisesta. Suorakaiteen muotoinen puukirkko palveli seurakuntaa 1646-1785.








torstai 16. marraskuuta 2017

Kökarissa osa 1 - Infoa kunnasta

Heinäkuun viimeisellä viikolla osallistuin lähes neljän vuorokauden reissulle Ahvenanmaan Kökariin.

Tämä kolkka muutoin melko laajalti koluamastani saarimaakunnasta oli jäänyt vielä käymättä. Erillään Ahvenanmaan mantereesta oleva kunta ei ole kovin helposti saavutettavissa, joten sinne pitää mennä täysin varta vasten. Tällä reissulla tarkoitus olikin nimenomaan keskittyä Kökariin, ei lainkaan muuhun Ahvenanmaahan.

Startti tapahtui Turusta maanantaiaamuna 24. heinäkuuta ahkeran maailmanmatkaajan ja aktiivisen geokätköharrastajan Kaj Ahlrothin farmariautolla. Pelkääjän paikalle asettui niin ikään kovana reissulassena kunnostautunut Sunttu Sundell.

Suuntana oli Korppoon Galtby, josta Ålandtrafikenin lautta lähti kohti Kökaria. Nykyään Paraisiin kuuluvan entisen kunnan keskusta on jollain lailla tuttu, mutta Galtbyssä en ollut ennen käynyt. Laivamatka kesti muistaakseni kaksi ja puoli tuntia.

Upeita saaristomaisemia katsellessa aika kului joutuisasti.






Kökar on Ahvenanmaan maakunnassa sijaitseva asukasluvultaan Suomen toiseksi pienin kunta ja samalla maan eteläisin kunta. Sen naapurikunnat ovat Föglö, Parainen ja Sottunga. Kökarissa oli 232 asukasta 31. elokuuta 2017.

Kökarin pinta-ala on 2 165,02 neliökilometriä, josta 63,59 on maata, 0,37 sisävesiä ja loput neliökilomatriä 2 101,06 merta. Kunta mainitaan Föglön kappeliseurakuntana vuonna 1544 ja se itsenäistyi 1908. Nykyisin Kökär, Sottunga ja Föglö muodostavat Ahvenanmaan eteläisen saaristoseurakunnan.

Suomen eteläisimmät saaret Borgskärissä kuuluvat Kökariin. Suurimmat saaret ovat pääsaari ja Hellsö, joka on Ahvenanmaan saarista pinta-alaltaan kymmenenneksi suurin.




Kökarin itäpuolella on Kihdin merenselkä ja länsipuolella Kökarinselkä. Kunnan alueella ovat Suomen ainoat tunnetut marjakuusen luontaiset esiintymät.

Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen. 87,4 prosenttia asukkaista on ruotsinkielisiä ja 9,3 prosenttia suomenkielisiä. Palvelut ovat keskittyneet pääsaarella olevaan Karlbyn kylään, jossa sijaitsee kauppa, pankki, kunnantoimisto, peruskoulu sekä majoitus- ja ravintolapalveluita.

Kökarilaisten pääelinkeino oli vuosisatojen ajan kalastus. Tärkeintä saaliskalaa silakkaa vietiin jo keskiajalla Turkuun ja Tukholmaan, 1800-luvulta lähtien myös Tallinnaan ja Helsinkiin.

Kökariin pääsee Ålandstrafikenin lautalla Korppoon Galtbystä ja Lumparlandin Långnäsistä.






Kökarin keskustassa Karlbyssä riitti nähtävää. Ahlroth löysi ensimmäisen geokätkön, joita Kökarissa oli ainakin vielä heinäkuussa yhteensä kymmenen.

Paikallinen kauppa osoittautui täysin riittäväksi seurueemme vaatimattomia tarpeita varten. Pääasia, että alkoholipitoisia virvoitusjuomia ja grillattavaa notkui hyllyillä.

Ilma oli koko reissun ajan erittäin hyvä sekä ulkoilua että valokuvausta ajatellen. En ole yli kolmeen kuukauteen katsonut näitä kuvia kertaakaan ja nyt ne pääsivät vähän yllättämään. Syksyn mittaan kun on ehtinyt tottua lähes tauottomiin paskakeleihin. Toista se vaan oli heinäkuun lopulla.