keskiviikko 24. elokuuta 2016

Raision venesatamassa

Raision venesatama sijaitsee Raisiossa Kaanaan kaupunginosassa Raisionlahden länsirannalla. Lajissaan se on yksi maamme suurimmista ja toimii lähinnä kotisatamana, eikä vieraspaikkoja juuri ole.

Lahden toisella puolella hallitseva näkymä on Pernon telakka. Siellä oli nytkin valtavan kokoinen luksusristeilijä tekeillä.

Myös nimellä Hahdenniemen venesatama tunnettu paikka sai alkunsa vuonna 1961, jolloin Raision kunta aloitti laiturien rakennustyöt. Aluksi venepaikkoja oli vaivaiset 25. Nyt on peräti 700 ja talvisäilytyspaikkojakin 600.

Aluella on pari kuppilaa, joista toinen, hinaaja Bruno oli vielä viime vuosikymmenen lopulla Turussa Aurajoessa jokilautta Förin vieressä. Silloin minäkin toisinaan asioin siellä tuoppeja kumoamassa.

Aurinkoisena elokuun lopun päivänä Hahdenniemessä oli jonkun verran sakkia, mutta lähinnä ravintolapalvelujen käyttäjiä. Veneissä ei näkynyt minkäänlaista liikettä.

Raision venesatama ja lähirannat saivat vuonna 2009 ikävää mainetta, kun pohjasta naarattiin raisiolaislaulaja Matti Inkistä. SIG-vokalisti löytyi lopulta kauempaa Kukonpäästä. Juorulehden julkaisema skandaalihakuinen paskajuttu voi pahimmassa tapauksessa saada ihmisen tekemään itsemurhan.











sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kaukolasipartio keikalla Vepsässä

Joensuulaisorkesteri Kaukolasipartio esiintyi Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä lauantaina 20. elokuuta.

Erittäin hankalan, minun suuhuni lähes mahdottoman, nimen omaava orkesteri ei soittanut kelloja lainkaan, kun huomasin nimen Vepsän mainoksesta. Tapahtumaa mainostettiin nimellä Kaukolasipartio (Jaakko Tepon pojat), jolloin asia hieman selkiintyi. Muistelin joskus lukeneeni jostain Seurasta tai Avusta jutun kuuluisan kansantaitelijan musisoivista pojista.

Facebook-sivullaan yhtye kertoo, että se on "kasattu henkilöistä, jotka kokevat elämäntehtäväkseen viihdyttämisen" ja musiikkityyli määritellään "audiovisuaaliseksi".


Satuin päivällä näkemään kun orkesteri saapui Aurajoen rantaan ja alkoi purkaa kamojaan kuomullisesta peräkärrystä. Roudaus Vepsään kulkevaan Lily-laivaan sujui yllättävän sutjakkaasti ottaen huomioon paatin hankalan laskusillan.

Tavaramäärä ei ollut mikään aivan mahdoton, mutta melko extremeä homma silti on kun moisiin poikkeusoloihin ruvetaan kasaamaan live-ehtoota. Mutta eipä tainnut mennä tuntiakaan kun saaren toisen päähän jo kuului ääniä soundcheckistä.

Yhtye oli perjantaina ollut keikalla Rauman edustalla Kuuskajaskarissa, entisellä armeijasaarella. Sen kuultuani ymmärsin, että kun sama firma liikennöi sinnekin, on Vepsän tapahtuma sitä perua.

Kaukolasipartiolla oli näyttävä valoshow. Pimeä elokuinen ilta oli saaren uudessa ravintolassa kaikkea muuta kuin hämärä. Laulaja Johannes Teppo heilui kuin heinämies selostajatyyppisen mikrofoninsa kanssa. Kummastusta ainakin minussa herätti rumpalin sivuilla olleet lyömäsoitinmiehet. Kannuttajia oli siis peräti kolme! Varsin rytmikästä yhtyeen soitanta olikin.

Bändiä onkin vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn genreen kuulemieni biisien ja eilisen keikan perusteella. Jonkinlainen huumori kukkii taustalla, muttei yhtye kumminkaan ole mikään sketsipoppoo. Suomirokkia se varmasti yleisesti ottaen on.



Tepon veljesten isän Jaakon biiseistä pidän ehkä eniten Hilmasta ja Onnista. Kaukolasipartio oli sovittanut sen turhan poikkeavaan muotoon. Hilman ja Onnin lisäksi lainoja oli ainakin Neljän ruusun Juppihippipunkkari.

Bändin tunnetuin jäsen on 90-luvun megastara, mainitun Neljä ruusua -yhtyeen rumpali Kämy Kämäräinen. Hän oli toinen perusrumpalin sivuilla läiskineistä hemmoista.

Kämäräinen todennäköisesti tunnisti laivamatkan varrella olleen Ruissalon Kansanpuiston, jossa Neljä ruusua on usein esiintynyt Ruisrockin aikaan. Yhtye ei ole koskaan ollut suosikkejani, mutta esimerkiksi Ruissin päälavalla kesällä 1994 soitellut orkesteri jäi mieleen pelkästään valtavan festivaalisuosionsa takia.

Tällainen tapahtuma oli mukavaa vaihtelua Vepsä-päiviin. Ensi kesänä soisi vastaavia olevan enemmänkin.




lauantai 20. elokuuta 2016

Jenni ja Salla Littoistenjärvellä

Heinäkuun 18. päivä kävin kuvaamassa kahta nuorta naista Littoistenjärvellä. Jennin tunsin aiemminkin, punapäinen Salla puolestaan oli uusi tuttavuus.

Miljöö valikoitui niin, että satuin kerran katselemaan Jennin fotoja Facebookista. Ihmettelin missä muuan paikka mahtoi olla. Sellainen löytyi kuulemma Littoistenjärveltä. En ollut koskaan käynyt sillä puolella järveä, vaan aiemmat järvikokemukseni rajoittuivat lätäkön tanssilavan puoleiseen päähän. Se on aikalailla erilainen kuin vastapuoli.

Littoistenjärvi sijaitsee Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajamailla. 147,5 hehtaarin järvi on pahoin rehevöitynyt. Se ei silti estänyt pikkulapsia polskimasta sinilevän keskellä. Vihreän eri sävyissä kiillellyt levä saattaa näyttää värinsä puolesta hienolta, mutta sitä ei muuten todellakaan ole.

Jenni ja Salla olivat ideoineet erilaisia kuvauskuteita, jotka vähän väliä vaihtuivat. Niin vaihtui myös keli - väillä satoi ja kymmenen minuutin kuluttua taas paistoi. Tämä ei ollut kumminkaan suuri ongelma, vaikka tuppasikin vähän harmittamaan. Ilmiö nimittäin aiheutti minulle sen, että olo oli kuin Thaimaassa tai kasvihuoneessa. Kun kotonakin on sauna, en mielelläni hikoilisi Littoistenjärvellä.













torstai 18. elokuuta 2016

Saaronniemi sunnuntaina 7. elokuuta

Twisted Sisterin mahtavan Porispere-keikan jälkimainingit velloivat päässäni vielä puolitoista päivää jälkeenpäinkin, jolloin suuntasin reippailemaan Turun Ruissalon Saaronniemeen. Paikka sattuu olemaan ulkoilun suhteen vakioaluettani.

Luonnollisesti kamera killuu aina mukanani reissuilla. Vaikka Saaronniemenkin luulisi olevan jo täysin läpikoluttu, löytyy sieltä joka ainoa kerta jotain kuvattavaa. Vuodenajoista riippuen seutu näyttää erilaiselta.

Sunnuntaina 7. elokuuta Saaronniemessä ja läheisessä Kolkannokassa oli tällaista.













keskiviikko 17. elokuuta 2016

Örön reissu 13. elokuuta


Örö on Kemiönsaaren kunnassa Hiittisten lounaispuolella sijaitseva linnakesaari, joka aiemmin kuului Hiittisten ja myöhemmin Dragsfjärdin kuntaan. Saari on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallan ajoista lähtien.

Örö kuului niin sanottuun Pietari Suuren merilinnoitukseen. Linnoittaminen aloitettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Itsenäisyyden alusta saari on ollut osa Suomen meripuolustusta.

Saarella oli raskas ja järeä patteri, jonka tykkikalustona oli mm. 305/O-tykit 2 kpl ja 152/C, myöhemmin 152/T. Tämän lisäksi saaren toimintaan on kuulunut merivalvonta. Linnake osallistui sodan aikana taisteluun Bengtskäristä sekä tykkitulella että lähettämällä miehiä Bengtskäriin.


Örössä on aikaisemmin annettu varusmieskoulutusta, mutta puolustusvoimien toiminta Örössä loppui pääosin vuonna 2005 ja saari on nykyisin Metsähallituksen hallinnassa. Örön linnakkeeseen kuului muun muassa rannikkosotilaskoti ja varuskuntakerho. Saaressa on valmiudessa oleva, kolmesta tykistä koostuva 130 TK -rannikkotykkipatteri.



Örö on matalalla vesialueella sijaitseva harjusaari. Siellä esiintyy runsaasti arvokkaita luontotyyppejä, kuten erikoisen luonnontilaisena säilyneitä hiekkarantoja, dyynejä ja rantaniittyjä.

Örössä on havaittu kaikkiaan 1 500 perhoslajia, joista uhanalaisia tai silmälläpidettäviä on yli sata. Se on tunnettu myös harvinaisten merenrantakasvien, kutenmerijoulavehnän alalajin merivehnän esiintymistä.

Suomessa uhanalainen, rauhoitettu ja hyvin harvinainen merivehnä tunnettiin pitkään vain Öröstä. Muita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä putkilokasveja saarella ovat muun muassa hietaneilikka, lännenhanhikki ja rantakaura. Saari on myös Suomen ainoa lännenkylmäkukan kasvupaikka.


Lauantaina 13. elokuuta astelin MS Kökar -alukseen, jonka vei minut ja noin puolitoista sataa muuta matkustajaa Öröseen. Ilmeisesti Örö taipuu oikeaoppisesti tuohon muotoon, eikä Öröön, kuten minä sen taivuttaisin.

Matka varattiin viime helmikuussa, jolloin huomasin Rosita-varustamon mainoksen. Siinä oli valittavana saaristoristeilyjä Turusta Aurajoesta Öröseen ja Bengtskärin majakkasaarelle.

Voin kertoa, että aamulla ketutti aivan täysillä. Vettä tuli vaakatasossa, eikä varustamon lupaamaa perjantai-iltaista tekstiviestiä retken toteutumisesta koskaan tullut. Ei muuta kuin kamat kassiin ja sateenavarjo heiluen kohti lähtöpaikkaa eli Vaakahuoneen rantaa.

Laiturilla selvisi, että Bengtskärin matka on peruttu. Korvaavana kohteena olisi Örö. Laivakin MS Lilyn sijaan MS Kökär. Hetken tuumailtuani päätin mennä mukaan, vaikka arveluttikin pistää umpisurkean kelin takia 75 euroa kiinni retkeen.

Reissu oli loppuunmyyty. En tiedä paljonko MS Kökariin mahtuu, mutta MS Lilyn kapasiteetti on tarkalleen 196 henkilöä. Mukana oli satakunta Turun yliopistollisen keskussairaalan henkilökuntaa. Eräs tuttukin sattui olemaan samassa porukassa.

Oppaana reissulla oli lintumiehenä tunnettu Seppo Sällylä. Hän on erikoistunut saaristoluontoon ja ulkosaariin sekä taitaa erinomaisesti myös sotahistorian. Sällylän puhetulvasta meinannut tulla loppua hänen kertoessaan sitä sun tätä matkan aikana. Opas parhaasta päästä.


Matka Öröseen kesti viitisen tuntia, joka Sällylän juttuja kuunnellessa aika kului kuin tyhjää vaan. Hintaan sisältyi herkullinen lohikeittolounas.







Kannella ei paljon viitsinyt tuulen ja sateen takia palloilla. Siellä täällä liitäviä merikotkia yritin kovasti kuvata. Yhden juuri ja juuri julkaisukelpoisen kuvan sainkin. Sällylän kuuluttama hyljekin ehti sukeltaa ennen kuin minä sen bongasin.

Jostain syystä kameran kanssa heilumiseni herätti kahdessa naisessa kovasti hilpeyttä. Ilmeisesti he olivat TYKSin sairaanhoitajia. Voi tietysti olla, että olin heidän mielestään huomattavasti muuta seuruetta pölvästimmän näköinen tai kenties muistutin etäästi esimerkiksi Prinssi Charlesia tai Esa Pakarista.




Perillä satoi kuten pelkäsinkin. Ilma kumminkin muuttui koko ajan parempaan suuntaan ja lopulta aurinkokin pilkotti pilvien raosta.

Saarella kierettiin Sällylän johdolla kolmisen tuntia. Se riitti jonkunlaisen yleiskuvan saamiseen ensikertalaisille. Olen käynyt Örössä pariin otteeseen aikaisemminkin, joten paikat olivat suunnilleen tuttuja.






Örössä kasvaa Suomen harvinaisin kasvi. Lännekylmäkukkaa tavataan entisellä armeijan taisteluharjoituskentällä kuuden kappaleen voimin. Sällylä kutsui aluetta "Suomen suurimmaksi kedoksi".

Nyt jo parhaat kesäpäivänsä nähnyt lännenkylmäkukka herätti matkalaisissa aikamoista kiinnostusta. Sadekin heräsi taas vaihteeksi.





Kasviharvinaisuuksien lisäksi Örössä on komeita rantoja. Sällylän johdolla päädyimme niistä ehkä näyttävimmille. Kilometrien mittainen kivinen hiekkaranta oli tuulisellakin säällä oikein viihtyisä.









Öröseen kuuluu lunnollisesti myös tykit ja muu sotilasvehkeet. Tykkikasematin päältä avautuu komea näköala merelle. Bengtskärin majakka siintää kolmentoista kilometrin päässä. Kunnon kameralla sen saa melkein käden ulottuville.




Kierroksen päätteeksi ja kilometrien ramppaamisen jälkeen olin kuin maratonilta tullut. Vaikka ilma ei ollutkaan samaa tasoa Sunny Beachin kanssa, oli se todella hiostava. Rantakuppilassa ahnaasti imuroimani iso kolmosolut ja vilvoittava merituuli kumminkin korjasivat asian. Palasin laivaan aivan uutena miehenä.




Menomatka oli täysin toista luokkaa kuin tulomatka. Aika kului kuin siivillä TYKSiläisten kanssa kannella poristessa. Yhtäkkiä olimmekin jo takaisin Turussa. Loppujen lopuksi hieno ja onnistunut reissu, vaikka alku olikin hieman katastrofaalinen.