perjantai 22. syyskuuta 2017

Turun päivän museokierros

Viime sunnuntaina 17. syyskuuta vietettiin Turun päivää. Sen kunniaksi suurimmassa osassa kaupungin museoista oli avoimet ovet.

Kierrokseni kattoi kolme paikkaa. Turun Tuomiokirkon lähellä Piispankadulla sijaitsevat Sibelius- ja ja Ett Hem -museot sekä Luostarinmäen käsityöläismuseon.

Sibelius- ja Ett Hem -museoissa olen käynyt melko tarkkaan noin kolmekymmentä vuotta sitten silloisen lukioluokkani kanssa. Olikin jo aika tehdä uusintavisiitti.

Sibeliusmuseosta en muistanut oikein mitään. Ett hemistä vielä vähemmän. Ainut jälkimmäisestä mieleen juolahtanut asia oli eteisessä olleet sinimuoviset kengänsuojat, joista eräs luokkatoverini teki päähineen. Muilla oli hauskaa.

Sibeliusmuseon laaja kokoelma erilaisia soittimia maailman ääriltä herätti kunnioitusta. Woldemar Baeckmanin vuonna 1968 suunnittelema raakabetoninen rakennus on ohikulkiessa näyttänyt jokseenkin etovalta, mutta sisävalaistuksessa se vaikuttikin oikein komealta.







Ett Hem on Åbo Akademin säätiön omistama museo Sibeliusmuseota vastapäätä kadun toisella puolella. Sinne oli valtaisa tunku heti yhdentoista aikaan aamupäivällä.

Talo on ollut 1800- ja 1900-lukujen vaihteen yläluokan koti, jonka Alfred Jacobsson rouvansa Helene Jacobssonin kanssa testamenttasivat Åbo Akademille. Monenmoista taulua ja patsasta pariskunta ehtikin eläessään kerätä.

Valpas museovirkailija keskytti kännykkäkuvaamiseni lähes alkuunsa. Talossa ei kuulemma saa kuvata. Höh.

Olen edellisen kerran käynyt Luostarinmäen käsityöläismuseossa elokuussa 2009. Sitä ennen olikin vierähtänyt aikamoinen tovi. Muistaakseni vierailin siellä ala-asteen luokkaretken yhteydessä joskus 80-luvun alussa.




Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säästyi Turun palosta vuonna 1827. Yli kaksisataa vuotta vanhat rakennukset ovat yhä alkuperäisillä paikoillaan. Niihin on sisustettu sekä käsityöläisten asuntoja että yli kolmekymmentä erilaista verstasta esittelemään esiteollisen ajan kaupunkikäsityön historiaa.

Ainutlaatuisessa miljöössä työskentelee kesäisin käsityöläisiä. Osa oli Turun päivän kunniaksi mukana.

Käsityöläismuseossa käy vierailijoita noin 40 000 vuosittain. Vaikea sanoa kuinka monta piipahti siellä viime sunnuntaina, mutta veikkaan tuhansia.












torstai 21. syyskuuta 2017

Matildanjärveä kiertämässä

Viime viikon lauantaina suuntana oli kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvan Perniön Matildedalissa sijaitseva Matildanjärvi.

Järveä ympäröi luontopolku nimeltään Matildanjärven kierros. Olen muutaman kerran aikaisemminkin talsinut sen ja nyt oli sama urakka edessä.

Pitkähkön ajomatkan takia tulee useammin valittua Kurjenrahkan kansallispuiston Savojärven kierros, mutta mukavaa vaihtelua käydä toisinaan hieman kauempanakin.

Matildanjärvi on 57 hehtaarin kokoinen metsäjärvi lähellä Matildedalin vanhaa ruukkikylää. Se on suosittu kalastus- ja retkeilykohde. Alueelle vuonna 2015 perustetun Teijon kansallispuiston reittejä risteilee järven läheisyydessä.




Teijon luontokeskuksen luontotalo sijaitsee järven etelärannalla. Se on vähän kuin matkamuistokauppa moninaisine pehmoleluineen ja vaatehyllyineen. Ostin t-paidan, jossa komeilee palokärki Teijon kansallispuisto -tekstin kera. Aivan uutta oli, että Teijo on ruotsiksi Tykö. Eipä taida olla moista tullut vastaan koskaan edes työpaikalla postikeskuksessa.

Jostain kumman syystä luontotalossa ei ollut vieraskirjaa. Olisin mieluusti siihen puumerkkini rustannut. Kummallista, ettei sen vertaa olen nähty vaivaa; yleensä vastaavissa paikoissa puolittain tyrkytetään signeeramaan.




Matildanjärven kierros on 5,5 kilometrin mittainen. Suurimmaksi osaksi se myötäilee järven rantaa mäntymetsäisessä ja soisessa maastossa. Reitin loppupäässä kuljetaan reilut puoli kilometriä asfalttia pitkin kyläraitilla, kunnes polku johtaa metsätietä pitkin kohti aloituspistettä luontotalon ja parkkipaikkan lähelle.




Moitetta voisi antaa kierroksen alkupään onnettoman kapeista pitkospuista. Juuri kun ihmettelin asiaa mukana olleelle Matti "Viki" Vikströmille, löysin itseni rähmällään osin suosta, osin lankun päältä.

Tuloksena yhä kipeänä oleva polvi ja kyynärvarsi. Lippalakki lensi tuoksinassa metrien päähän ja kamera kolahti sen verran pahantuntuisesti, että oletin sen rikkoontuneen. Loppumatka sujui onneksi ilman suurempia kipuja, polvea lähinnä pelkäsin.





Moninaisista tulipaikoista sen sijaan täytyy antaa pelkästään hyvää palautetta. Matin puolivälissä reittiä olleelle Vickbäckinlahden laavulle väsäämä nuotio houkutteli pian runsaasti väkeä.




Seuraavalla Teijon kansallispuistoreissulla täytynee vaihteeksi kiertää jokin muu reitti. Esimerkiksi Jeturkastin muinaispolku 4,6 kilometrin mitallaan ja parin hehtaarin pirunpellollaan voisi olla potentiaalinen ehdokas.

Reissun päätteeksi poikkesimme katsomaan Matildedalin alpakkafarmia. Etelä-Amerikasta kotoisin olevat villantuotantoon jalostetut hauskannäköiset kamelieläimet tulivat uteliaasti aivan viereen tervehtimään vieraita.








tiistai 19. syyskuuta 2017

Nelli Rauvolanlahdella

Viime viikolla kävin turkulaisen harrastajamallin Nellin kanssa kuvaamassa Rauvolanlahdella. Paikka on Turun ja Kaarinan rajamailla sijaitseva luonnonsuojelualue lintuvesineen ja luontopolkuineen.

Ajatuksenani oli ottaa mallikuvia viidakkomaisessa pöheikössä pitkospuilla. Ruovikkoa oli sitten viime näkemäni raivattu pois ilmeisesti siimaleikkurilla. Toki se helpottaa kulkemista huomattavasti ja työmies tuskin ajattelee kuten harrastajavalokuvaaja heilutellessaan pärisevää vehjettään. Loppujen lopuksi pieni muutos alkuperäiseen ideaan ei juurikaan haitannut.

Aamupäivällä Rauvolanlahdella ei montaa kulkijaa ollut. Pitkospuut olivat paikoin heikossa hapessa ja sen verran märkiä, että piti liikkua varovasti.

Lintulavalla ollessamme Nellin olkapäälle istahti hetkeksi pikkulintu. Tilanne oli ohi niin nopeasti, etten ehtinyt saada siitä kuvaa. Erikoista kumminkin!