sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Nautelankoskelta Ruissaloon

Viikonloppu 14.-15. lokakuuta oli melkoinen ääripäiden näytelmä sään suhteen. Lauantaina satoi siihen malliin, että suurinpiirtein vaan kahjo halusi ulkoilla. Sunnuntaina puolestaan oli melkein kesäkelit.

Lauantain viimainen vaakasade ei kumminkaan estänyt allekirjoittanutta lähtemästä ulos. Aluksi ohjelmistossa oli kirpputorikierros, josta mukaan tarttui muun muassa The Exploitedin vuonna 1996 julkaistu Beat The Bastards -cd-levy kahden euron hintaan.

Turun Sanomissa oli keskiviikkona 11. lokakuuta artikkeli, jossa kehoitettiin käymään Nautelankoskella Liedon asemalla, mikäli mieli nähdä kunnon kuohuja. Syksyn sateet ovat tehneet saaneet joet liikkumaan vuolaina.

Nautelankosken virtaus on eri vuodenaikoina hyvinkin vaihteleva. Viime heinäkuussa kivien välissä ei lorissut kuin onneton pikku noro, mutta nyt kosken pauhu kuului ylös parkkipaikalle asti.

Kovin kauan näkymiä ei viitsinyt ihailla kelin ollessa niin sanotusti aivan perseestä. Kun vielä liukastuin savisella polulla, loukkasin polveni ja yritin putsailla housunlahjetta taskusta löytyneillä papereilla, oli aika palata autolle.






Sunnuntaina 15. lokakuuta oli vaikea uskoa silmiään, kun taivaalta ei yllättäen tullutkaan mitään alas. Käväisin Turun Ruissalossa, jossa näin kauniina päivänä oli arvatenkin valtavasti ihmisiä.

Saaronniemen parkkipaikka oli aivan piukassa autoja. Tiedä sitten minne kaikki olivat hajaantuneet, koska uimarannan läheisyydessä ei mitään massavaellusta ilmennyt, Kolkanniemestä puhumattakaan.










Taannoin luin Facebookin Ruissalon ystävät -ryhmästä Toivonniemen kesäkodista. Turun Seudun Hengitysyhdistyksen pyörittämä paikka on avoinna muillekin kuin jäsenille ja sieltä voi vuokrata kesähuoneita ja saunaa. Päätin käydä katsomassa.

Yleensä Ruissalon pikkutiet ovat jääneet paitsioon yksityisalue- ja kieltokylttiensä takia, jolloin ei paljon tee mieli lähteä samoilemaan toisten tonteille. Niin tässäkin tapauksessa.

Saunalaiturin nokassa sattui päivää paistattelemaan yhdistyksen puheenjohtaja, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hän toivotti kovasti tervetuleeksi uudelleenkin. Eipä ollenkaan mahdotonta, etteikö vaikka ensi kesänä kuluisi joku viikonloppu Toivonniemessä. Alue vaikutti oikein mukavalta ja viihtyisältä.






lauantai 21. lokakuuta 2017

Littoistenjärvellä ja luontopolulla

Kuluneella viikolla päätin töiden jälkeen ajella läheiselle Littoistenjärvelle ja tarkemmin Järvelään.

Littoistenjärvi on ollut viimeisen puolen vuoden aikana otsikoissa tiheään. Keväällä järveen kaadettiin tonnikaupalla polyalymiinikloridia, jonka tarkoitus oli saostaa fosforia. Vesi kirkastuikin hetkeksi turkoosin väriseksi, mutta aine aiheutti kalakuolemia noin viiden tuhannen kilon verran. Muun muassa muhkeita neljän kilon lahnoja pulpahti pintaan.




Liedon ja Kaarinan kuntien rajalla sijaitsevalla 147,5 hehtaarin järvellä kalastaa mies, jolla on tapana soitella iltapäivälehtiin kun onkeen tarttuu jotain saalista. Kaveri on muun muassa napannut "zombihaukia". Juuri muutama päivä sitten huomasin Iltalehdestä, että nyt hän oli nostanut järvestä "zombilahnan". Tutkimuksissa ilmeni, että kyseessä on vesirutto.

Todennäköisesti tämä The Walking Dead -televisiosarjaa turhankin aktiivisesti töllöttävä virvelimies löytää seuraavaksi vedestä venäläisen sukellusveneen.




Järvelä oli lintukosteikkoaan lukuunottamatta vieras paikka minulle. Eräs työkaveri jutteli käyvänsä siellä talviuinnilla ja saunomassa.

Järvelään johtava tie on Liedon Tuulissuo-Avantin ylitysliittymän vastapäätä. Kyltti vaan on unohtunut tienposkesta. Sinne tuskin löytää kuin sattumalta, ellei joku vinkkaa ajo-ohjeita.

Soratietä körötellessä umpimetsän keskellä oli vaikea uskoa, että parin sadan metrin päässä on vilkas liikenneväylä. Olo oli kuin syvemmälläkin korvessa. Matkalta huomasin jos jonkinlaista tienhaaraa ja puomia, mutta en juurikaan tielle näkyviä rakennuksia.

Tie päättyi isolle parkkipaikalle Littoistenjärven rantaan. Villa Järvelä monine rakennuksineen ja peräti kolmine saunoineen on vuokrattavissa esimerkiksi juhlatilaisuuksia varten. Littoisten vanhan verkatehtaan torni kurkotti kivenheiton päässä.




Päätin kävellä rantaa pitkin kohti Littoistenjärven hiekkarantaa ja tanssilavaa. Se ei onnistunutkaan tuosta vaan, sillä välissä on talo yksityisaluekyltteineen ja aitoineen.

Luontopolku tanssilavan suuntaan lähti noin sadanmetrin päästä, läheltä Järvelän kosteikon lintutornia. Aivan järven rannassakin on lintutorni, joka näkyy tanssilavan suuntaan.

Polku oli erittäin juurikkoinen ja tähän aikaa vuodesta myös vetinen. Bongasin vanhan rakennuksen jäänteetkin matkalla. Tiedä sitten mikä tölli siinä on ollut- Kivijalasta päätellen korkeintaan parinkymmenen neliön mökki.

Mikäli luontopolku haluttaisiin hieman paremmaan kuosiin, kannattaisi sinne asentaa pitkospuita. Miljööhän on pirun hieno.











maanantai 16. lokakuuta 2017

Jenny Brinkhallin kartanolla

Huomasin vuosi pari sitten Radalle.comin sivuilta kisatyttö Jennyn. Tumma kaunotar putkahti loppukesästä uudelleen esille eräässä Facebookin kuvakommenttiosiossa. Tuolloin ajattelin lähettää viestiä jos kiinnostaisi poseerata allekirjoittaneenkin kameralle. Se kannatti, sillä noin viikon kuluttua olimme kuvauspuuhissa Turussa Kakskerran saarella sijaitsevan Brinkhallin kartanon mailla.

Syyskuinen Brinkhalli oli hiljainen kesän jäljiltä. Ei näkynyt ristin sieluakaan missään. Päärakennuksessa kuulemma asustelee kummituksia, mutta yhtään kaapuveikkoa ei sentään ilmaantunut häiritsemään fotosessioitamme.

Jenny osoittautui oikein mukavaksi likaksi ja päteväksi malliksi. Näin jälkikäteen ajateltuna hymy olisi ehkä voinut olla pikkuisen herkemmässä, mutta en huomannut sitä kuvaustilanteessa vaatia. Näytti sen verran hyvältä ilmankin.

















lauantai 14. lokakuuta 2017

Liesjärven kansallispuistossa

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Kanta-Hämeessä Tammelassa lähellä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajaa. Se on perustettu 1956, mutta osa puiston alueesta suojeltiin jo 1929. Nykyään puiston pinta-ala on 21 neliökilometriä. Rantaviivaa on lähes 50 kilometriä.

Kansallispuisto on on karua ja harvaan asuttua Tammelan ylänköä. Maaperä on moreenia, jonka takia sitä ei ole raivattu maanviljelykseen kuten ympäröiviä alavia savimaita. Puiston alue on melkein kokonaan sankkaa metsikköä, jossa on soita siellä täällä.


Metsistä noin puolet on tuuheaa kuusimetsää. Alueella on myös matalia harjuja, joista tunnetuin on kahden järven, Kyynärän ja Liesjärven välissä kulkeva kapea Kyynäränharju.

Valtatie 2:n varrella (Vihti-Pori) oleva Liesjärven kansallispuisto on sijaintinsa ja 30 kilometrin merkittyjen polkujensa ansiosta suosittu päiväretkikohde. Puiston polut ovat osa yli 200 kilometrin mittaista Hämeen Ilvesreitistöä, jota pitkin voi tehdä pitempiäkin vaelluksia.

Kansallispuiston nähtävyyksiin kuuluu Korteniemen perinnetila, jossa harjoitetaan maataloutta 1910-luvun tapaan.

Perinnetilan läheisyydessä on parkkialue, joka sai toimia tukikohtanamme, kun pari viikkoa sitten kävimme tutustumassa alueeseen työkaverini, historiafriikki Sunttu Sundellin kanssa.





Korteniemen tilalta lähtee kolme erimittaista rengasreittiä ympäröiviin metsiin. Valitsimme viiden kilometrin pituisen, sinisillä vinoneliöillä merkityn Pohjantikan kierroksen.

Reitti eteni Liesjärven rannan läheisyydessä Pitkäkärkeen, joka on suunnilleen lenkin puolivälissä. Siinä olisi voinut pitää hengähdystauon, mutta koko ranta oli valloitettu ilmeisesti partiolaisten tai koululaisten toimesta. Kymmeniä pälpättäviä ja kauhomalla ruokaa suihinsa ahtavia varhaisteinejä katsellessa tuli olo, että eiköhän vaan jatketa matkaa.




Reitin varrella riitti vanhoja metsiä ihmeteltäväksi. En tainnut ole ennen näin umpimetsässä käynytkään. Lukemattomat lahopuut korostivat korpivaikutelmaa.

Pienehkö ongelma oli heikossa hapessa olleet pitkospuut. Sai aika varovasti kävellä. Mielessä kummitteli vielä taannoinen kaatumiseni Teijon kansallispuistossa, enkä halunnut kokea sitä uudelleen. Tätä kirjoittaessani raavin viimeiset rupipaakut polvestani, eikä käsivarsikaan ole vielä entisellään. Tapahtuneesta on tänään aikaa tasan neljä viikkoa.




Pohjantikan kierroksella vain osa myrskyn kaatamista rungoista korjattu syrjemmälle. Esteitä tulikin polulla vastaan tuon tuosta. Helpommin niistä pääsi ali kuin yli jopa näinkin kankea mies. Siinä olisi puistomestarille hommia.

Luontopoluilla ja metsän rauhassa on yleensä mukava kulkea, eikä Liesjärvi tehnyt poikkeusta. Olipa taas vähän erilaista miljöötä tarjolla.