sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen Itä-Virossa osa 3 - Jägalan putous

Viron levein luonnollinen vesiputous sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Tallinnasta itään. Kahdeksan metriä korkea ja yli 50 meträ leveä Jägalan putous oli pääsiäismatkamme ensimmäinen pysähdyspaikka.


Jägalajoen alajuoksulla, merkillisen kalkkikivimuodostelman päältä laskeva putous oli vaikuttava näky. Alueella oli lisäksemme jonkun verran muitakin uteliaita ja myös joen toiselta puolelta löytyi parkkitilaa. 




Varoituskylttien ja märän maaperän takia en halunnut tehdä lähempää tuttavuutta putouksen kanssa, jotten olisi itse ollut jokiuomassa ketarat pystyssä. Polkuja pitkin olisi toki päässyt alas ja todennäköisesti vielä turvallisestikin. Jo laivalla korkattu Jägermeister piti kuitenkin huolen siitä, ettei tasapaino ollut kuin trapetsitaiteilijalla. Valokuvausmielessä alhaalta olisi varmasti saanut hyviä otoksia, mutta tämäkin riitti vallan mainiosti. 












lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen Itä-Virossa osa 2 - Valasten putous

Pohjois-Virossa Kohtla-Järven kaupungin lähellä sijaitseva Valasten putous kuului kohteisiin, jossa pääsiäisreissulla oli pakko käydä. Tarkkoja ennakkosuunnitelmia ei tällä kertaa tehtykään, mutta Valaste oli listan kärkipäässä.


Ontikan rantatörmällä oleva Valasten vesiputous on Viron korkein. Kesällä ja kuivalla kaudella vettä ei lorise kuin tippa sieltä sun täältä, muina vuodenaikoina senkin edestä. Pääsiäisenä putouksessa oli virtaa ja jänniä jäämuodostelmia. Voin vain kuvitella millainen näky se olisi sydäntalven pakkasilla.

Ontikan rantatörmä on Ruotsin Öölannista alkavan ja Venäjän Laatokan seudulle päättyvän yli 1100 kilometriä pitkän Baltian klintin korkein kohta.

Aivan putouksen edessä olevalle näköalarampille pääsi vielä ainakin keväällä 2003, jolloin vierailin paikalla ensimmäisen kerran. Nyt kulku oli suljettu, koska sillasta puuttui parin metrin pätkä. Paremman puutteessa kuvia sai rantatörmään rakennettujen rappusten päästä.









Putouksen läheisyydessä oli tarjolla majoitusta. Luotaantyöntävät lomamökit ja vielä rumempi päärakennus eivät houkutelleet jäämään edes yhdeksi yöksi.

Valasten ravintola vaikutti olevan suljettu. Tummennetut lasit ja hiljaiselo olivat kuitenkin vain hämäystä. Vähän eloisampana siellä saattaisi käydä jopa asiakkaita. Tällaisenaan moni varmasti huristelee baarin ohi. Minkäänlaisia elonmerkkejä kun ei ulkoapäin havaitse.

Ravintola ei ollut Viron hinnoissa. Kahvikupposesta kiskottiin peräti 2,20 euroa! Jägermeister -shotti, joka ei takuulla ollut neljää senttilitraa, maksoi neljä euroa. Puolen litran Fantan sentään sai sentään kahdella ja erittäin makoisan, mutta merkilliseen kovaan kartonkiin tällätyn hampurilainen kolmella eurolla.






torstai 20. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen Itä-Virossa osa 1 - Rakvere

Viime vuoden loppupuolella heitin ilmaan ajatuksen, että jos lähtisimme vanhalla hyvällä matkaporukalla pitkästä aikaa Viron reissulle. Ajankohdaksi valikoitui pitkien pyhävapaiden takia pääsiäinen. Eipä tarvinnut pyytää töistä päivääkään lomaa.

Matkalle lähtivät lisäkseni MP Vanne ja Sunttu Sundell. Eteläinen naapurimaa on tullut aikaisemmilta reissuilta tutuksi vuonna 2011, jolloin tukikohtana toimi maan talviurheilukeskuksenakin tunnettu Otepää. Sieltä käsin oli hyvä tehdä päiväreissuja muun muassa Peitsijärvelle, Tartoon ja Latvian puolelle. Saarenmaan ja Hiidenmaan paikkoja kolusimme kesällä 2013.

Tällä kertaa ehdotin Itä-Viroa ja varsinkin sen pohjoisrannikkoa, joka on vähän vieraampaa seutua melkein kaikille tuttavillenikin. Olen ollut vuonna 2003 seudulla pitkän viikonlopun verran. Jonkunlaista pohjaa siis oli, mutta tuostakin tulee toukokuussa jo neljätoista vuotta aikaa.




Majapaikka löytyi Rakveresta, joka on Länsi-Virumaan maakunnassa sijaitseva noin 16 500 asukkaan kaupunki. Se ei ole Suomenlahden rannikolla, vaan parikymmentä kilometriä etelään ja 98 kilometriä Tallinnasta itään. Kaupunki on Länsi-Virumaan kulttuurillinen ja koulutuksellinen keskus.

Lukaalimme oli tavallinen entinen perheasunto kaupungin keskustan laitamilla, aivan valtavan tammimetsikön kupeessa. Samassa talossa oli muutama muukin talous. Sisäänkäynti oli hieman hankala jyrkkien portaiden takia, mutta tottuneelle asia tuskin olisi tuottanut vaikeuksia. Ihmettelen vaan miten huonekalut on saatu kämppään sisälle.

Majoitus löytyi netistä Booking.comista, eikä hinta päätä huimannut. Hotellitasoa se ei tietenkään ollut, eikä sellaista haettukaan, mutta asunnosta löytyi kaikki tarvittava mikroaaltouunia lukuunottamatta.




Kevät tuntuu olevan jonkun verran myöhässä Suomessakin, oli Pohjois-Virossa yhä lähinnä talvi. Luojan kiitos maantiet sentään olivat kuivia. Autoon jo vaihdetuilla kesärenkailla uskalsi päästellä hieman reippaamminkin.

Rakvere ei lumonnut erityisemmin ainakaan minua. Rakennukset olivat pitkälti vähän heikossa hapessa ja pientä pintaremonttia olisi kaivattu sinne tänne. Mutta jos ihmiset ovat tyytyväisiä muuten, niin samapa tuo miltä talo ulospäin näyttää.

Kesällä kaupungissa lienee eri meininki kuin nyt kevättalvella. Nyt ei oikein löytynyt juuri muuta katseltavaa kuin jo mainitsemani tammimetsikkö ja Rakveren linnoituksen alue.






Rakveren linnoituksen rauniot ovat kaupungin tunnetuin nähtävyys. Tähän aikaan vuodesta se oli suljettuna, joten arvoitukseksi jäi mitä kaikkea jännää muurien sisällä oli.

Linnoituksen kukoistuksen aika alkoi 1300-luvun puolivälistä ja päättyi 1600-luvun alkuun, jolloin puolalaiset tuhosivat paikan.

Linnan läheisyydessä on valtava prinssinen patsas, joka esittää alkuhärkää. Tarvas -patsasta pidetään Baltian maiden suurimpana eläintä kuvaavana patsaana. Se pystytettiin Vallimägi -kukkulan reunalle Rakveren 700-vuotisjuhlien kunniaksi.







keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäiset sammakot ja sinivuokot

Kävin eilen Turun Ruissalon Marjaniemessä. Tavaksi on tullut näin huhtíkuussa kuikuilla parin lammikon reunalla jos niissä näkyisi jonkinlaista liikehdintää. Sammakot nimittäin heräilevät talvihorroksestaan näihin aikoihin.

Kymmenen tienoilla aamulla ei aurinko vielä pahemmin paistellut. Ilma oli melko kalsa, enkä povannut suurta menestystä sammakkojahdilleni.

Matkalla apajille huomasin muutamia sinivuokkoja.



Noin puolen tunnin päivystyksen saldona oli kolme sammakkoa. Helpolla ne eivät löytyneet. Haravoin katsellaani lammikkoa yhä uudelleen ja uudelleen kunnes onnisti.

Ainakin tällä kertaa sammakoita oli pirun vaikea löytää. Jokainen oksan- tai karikkeenpätkä näytti ensin kohteelta. Ensimmäinen havaitsemani pallosilmä sukelsi melkein heti, enkä ehtinyt saada siitä kuin kaksi kuvaa. Onneksi löytyi vielä kaksi muutakin.

Ensi viikolla tilanne saattaa olla toinen ja lätäköissä käydä oikea kuhina.









maanantai 10. huhtikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen Savojärven kierros

Kevään edetessä olen kovasti odotellut koska pääsisin käymään Kurjenrahkan kansallispuistossa Savojärven kierroksella. Esteenä on ollut lähinnä liukkaus talven jäljiltä. Kukapa haluaisi ottaa turhia riskejä pitkospuilla kävellessä.




Kansallispuisto sijaitsee Turusta noin 35 kilometriä Säkylän suuntaan - tai se ainakin on helpoin tapa jos Turusta aikoo paikalle. Alueen suosituin reitti on Savojärven kierros, jonka arvioiden mukaan kävelee peräti 50 000 ihmistä vuosittain. Kannoin korteni kekoon viime vuonna neljästi.

Säkyläntien varrelta on lyhyt matka Kurjenpesän parkkipaikalle. Sieltä voi valita Savojärven kierroksen suunnan. Tällä kertaa se käveltiin vastapäivään. Uumoilin meinaan reitin olevan ainakin yhdestä kohdasta niin vetinen, etteivät märät kengät olisi enää loppuvaiheessa kierrosta haitanneet kovin paljoa.

Jalkineet kumminkin pysyivät kuivana koko matkan. Muutaman kerran oli tosin hilkulla, että vastaantulijoiden väistely kapeilla pitkospuilla olisi päättynyt märkään suomättääseen. Onneksi liikkeellä oli fiksua porukkaa, joten harvemmin jouduin piennarta edes harkitsemaan.




Savojärven 6,5 kilometrin mittainen kierros on valokuvaajille varsinainen aarreaitta. Kuvauskohteita ei kauan tarvitse etsiä - niitä kun tulee vastaan alvariinsa.

Tämänkertaisella reissulla uutta olivat laulujoutsenet. En muista aikaisemmin nähneeni niitä Savojärvellä. Pitkospuilla viihtyviä sisiliskoja ja sammakoita en bongannut ainuttakaan vielä tähän aikaan vuodesta.

Mukana ollut kaveripariskunta oli näkemästään ja kokemastaan niin haltioissaan, että voisin veikata heidän suuntaavan viimeistään kesällä uudelleen Savojärven pitkospuille.