torstai 29. syyskuuta 2011

Budapestin helteessä

"Unkarin tasavalta (unk. Magyar Köztársaság) eli Unkari (unk. Magyarország) on Keski-Euroopassa sijaitseva sisämaavaltio, jonka pääkaupunki on Budapest. Valtion virallinen kieli on suomalais-ugrilainen unkarin kieli (magyar nyelv [mɒɟɒr ɲɛlv]). Unkarin rajanaapureita ovat Romania, Slovenia, Slovakia, Kroatia, Serbia, Ukraina ja Itävalta. Unkarin pinta-ala on 93 030 neliökilometriä ja asukasluku hieman alle 10 miljoonaa." (Wikipedia)

Paikallinen suurmies Kossuth.

Muutaman vuoden ajan matkasuunnitelmissani oli Unkarin pääkaupunki Budapest. Elokuussa tämä toteutui.

Matkaporukkamme oli yhtä lukuunottamatta sama kuin Rhodoksella toukokuussa 2010. Reissu ei ollut liikaa lompakkoa rasittava, koska matkanjohtaja Matti Vikström sai sen hintaan 320 euroa per henkilö. Kuluja tietysti kertyi kuljetuksista Turusta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja takaisin, mutta kokonaisuutena hinta oli varsin edullinen.


Kymmenen hengen sakki mahtui kivuttomasti kuljettaja Lasse Kiviniityn pikkubussiin. Matkan osanottajat olivat pääosin työpaikalta tuttuja. Turun postikeskuksen raskaanpostin osasto oli edustettuna peräti viidellä henkilöllä.
"Budapest ['budɒpɛʃt] on Unkarin pääkaupunki ja maan talouden, teollisuuden ja kaupan tärkein keskittymä. Kaupungissa on 1,7 miljoonaa asukasta (2003). Tonava virtaa keskustan halki 260-500 metriä leveänä jakaen sen läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin, jotka olivat aikoinaan eri kaupunkeja mutta yhdistyivät Budapestiksi 17. marraskuuta 1873." (Wikipedia)

Budapest on väkiluvultaan toiseksi suurin kaupunki, jossa olen käynyt. Saksan Hampuri vie voiton. Komeita paikkoja molemmat. Molempia myös yhdistää joki. Budapestin halkova Tonava ja sen sillat olivat vaikuttava näky.


"Tonava on Euroopan toiseksi pisin joki. Tonava on Euroopan suurista joista ainoa, joka virtaa lännestä itään. Se saa alkunsa Saksan Schwarzwaldista ja virrattuaan 2850 kilometriä laskee Romaniassa Mustaanmereen. Se muodosti aikoinaan Rooman valtakunnan pitkäaikaisen pohjoisrajan. Nykyisin se kulkee kymmenen valtion alueella ja on monin paikoin myös valtioiden rajana. (Wikipedia)


Viikon kohokohtiin kuului jokiristeily pitkin Tonavaa. Reitti oli juuri sopivan mittainen. Se ohitti kaikki kaupungin pääkohteet kuten valtavan parlamenttitalon.

James Bond -tyyppinen kulkuneuvo Tonavassa.

Ennen matkaa moni tuttu kehui Budapestin kauppahallia. En saanut siitä paljon irti, vaikka toki se oli iso ja vaikuttava paikka. Perinteiset turistiostokseni sentään suoritin siellä - seinälautanen ja kaupunkikuvakirja. Vodkakola oli erityisen halpaa kakkoskerroksen kuppilassa. Taisi olla 2,50 euroa puolen litran Cokea Cola ja viiden senttilitraa vodkapaukku. Cokis riitti mukavasti kahteen drinkkiin.

Paprikatyttö kauppahallissa.

Kiersimme monena päivänä Tonavan rantoja sekä Budan että Pestin puolella. Muuten oikein mukavaa puuhaa, mutta minun makuuni +36 ei ole kaikkein miellyttävin keli tallustella. Elokuu on kuulemma muutenkin Budapestissa erittäin kuuma. Seikka, joka täytyy huomioida jos sinne vielä joskus matkustan. 15-20 astetta vähemmän, kiitos.

Huh hellettä!

Szigetin festivaalista ehdin jo tuoreeltaan blogiini kirjoittaakin. Juttua löytyy elokuun tarinoiden listasta. Saman kuukauden kirjoituksistani voi myös lukea tuntemuksiani patsaspuisto Momento Parkista. Navigointi teksteihin onnistuu blogiarkistosta, tämän sivun oikeasta reunasta.


Patsaspuisto Momento Park.

Budapestin eläintarha oli kooltaan pieni, mutta eläinlajistoltaan suuri. Ahtaissa tiloissa oli runsaasti afrikkalaisia eläimiä kuten sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja ja leijonia. Monia noista en ollut ennen nähnytkään. Eettisesti homma on aina arveluttavaa. Suoraan kissapetoaitausten takana oli junarata, eikä pauke ja kolina varmasti eläinparoille ole mitään taukomusiikkia.

Oranki ja omatekoinen aurinkovarjo.

Monennäköistä menijää alueelta löytyikin. Eläintarhan hauskin näky oli kamelilauma. Ihmiset syöttivät aavikon laivoille pähkinöitä.


Kummallisin näky puolestaan oli pelikaani, joka yritti syödä kilpikonnia! Lintu saikin valtavaan kitaansa konnan jos toisenkin, mutta ne pääsivät aina karkuun. Ihmettelenpä vaan, miten lintu olisi pystynyt nielemään kilpikonnan, mikäli se olisi sellaisen saanut kunnolla suuhunsa?

Pelikaani metsästää kilpikonnia.

Eläintarhan lähellä oli Sankarien aukio. Vaikuttavan näköinen paikka, jossa matkanjohtaja Vikström on joskus neuvostoaikana nähnyt ison sotilasparaatin. Tankkeja ja tuhansittain sotilaita.

"Sankarien aukio (Hösök Tere) sijaitsee leveän Andrássy út -kadun toisessa päässä. Aukio on rakennettu vuonna 1896 unkarilaisten maahantulon tuhatvuotisjuhlan kunniaksi. Alueelle on pystytetty useita patsaita, näistä merkittävimpiä ovat 900-luvun lopulla valtaan nouseen kuningas Tapania esittävä patsas ja 36 metriä korkea unkarilaisten maahantuloa juhlistava patsas." (lomamatkalija.com)



Sankarien aukion takana oli vanha linna. Rakennuksia pällistemässä oli kolme Moonsorrow -paitaista miestä, joilta minun oli aivan pakko kysyä mistä maasta he mahtavat olla kotoisin. Italialaisia. Yhden veikkosen sisko kuulemma asuu Turussa. Toinen puolestaan opiskelee suomea. Ja kaikki kolme rakastavat suomalaista metallimusiikkia. Varmaan se Turussa asuva siskokin.


"Moonsorrow on suomalainen, suomeksi laulava viikinkimetalli-vaikutteista raskasta ja melodista metallia esittävä yhtye, jonka perustivat vuonna 1995 serkukset Henri ja Ville Sorvali.
Moonsorrow on saavuttanut vankkaa suosiota myös Suomen ulkopuolella, muun muassa Saksassa ja kiertänyt esiintymässä mm. Pohjois-Amerikassa asti." (Wikipedia)


Budapestin metro vaati totuttelua ainakin minun kaltaiseltani keltanokalta, jonka metrokokemukset rajoittuvat Helsingin lisäksi vain Tukholmaan ja Prahaan. Vehje tuntui kulkevat paljon kovempaa kuin vaikkapa Prahan maanalainen.

Lipunmyynti oli vaativa ja raskas prosessi. Pienen luukun takana kopissa istui yksi ainoa lipunmyyjä. Lipuntarkastajia sen sijaan oli jokaisen rullaportaan yllä peräti neljä! Mikäli työtehtäviä olisi vaihdettu toisinpäin, homma olisi voinut edetä ilman jonottamista.

Metroasema tihkui seksiä.

Budapestin keitaaksi voitaneen kutsua Margit-saarta. Hotellilta oli lyhyehkö matka sinne, mutta eipä tullut käytyä kuin kerran.

"Budapestin keuhkoiksikin kutsuttu Tonavan keskellä sijaitseva kaunis Margit-saari sopii hyvin rentoutumiseen kaupungin hälinästä. Saari on noin kahden kilometrin mittainen ja pitää sisällään myös ravintoloita, kahviloita, puiston ja maauimalan, Palatinuksen. Margit-saari on nimetty kuningas Bela IV:n (1235-1270) tyttären mukaan. Saaren kahdesta uimalasta suurempaan Palatinus-uimalaan mahtuu samanaikaisesti 20000 ihmistä. Tarjolla on lukuisia kuuma- ja kylmävesialtaita. Margit-saari on yhdistetty sekä Budan että Pestin puolelle silloilla." (lomamatkailija.com)

Margit-saaren maisemia.

Linnavuorella oli komeita historiallisia rakennuksia ja patsaita. Käväisy siellä jäi valittavasti pintaraapaisuksi, koska suurin osa seurueestamme halusi hotelli Hiltoniin vilvoittelemaan. Vilpoista Hiltonin aulassa olikin, mutta järkyttävän makuisesta oluesta joutui pulittamaan ryöstöhinnan, peräti seitsemän euroa! Edullisimmillaan Budapestista sai tuopin 1,30 eurolla, bacardikolan puolestaan 0,95 eurolla. Totaalinen virheliike koko Hilton. 


Linnavuorella.

Budapest ei muutenkaan tehnyt allekirjoittaneeseen sellaista vaikutusta, että olisi mikään valtava hinku päästä sinne uudestaan. Viime syksynä koettu Praha säväytti huomattavasti enenmmän. Miksikö vertaan Budapestia ja Prahaa? Siksi, että ennen kuin olin kummassakaan metropolissa käynyt, olivat tuttavieni vakiolauseet "Praha on hienompi kaupunki kuin Budapest" tai "Kyllä Budapest on hienompi kuin Praha". Käännyn Prahan puoleen.


Helvetinmoinen pahoinvointi alkoi puolitoista vuorokautta kotiinpaluusta. Olin saanut salamatkustajan, joka kokeissa osoittautui kampylobakteeriksi. En ollut moisesta ennen kuullutkaan, mutta kuulemma tuhannet suomalaisturistit sairastuvat siihen vuosittain.


"Kampylobakteerit ovat maailmanlaajuisesti esiintyviä, gramnegatiivisia bakteereja. Lajeja on useita ja niitä esiintyy sekä ihmisillä että eläimillä. Eläimistä tavallisimpia bakteerin kantajia ovat linnut, nauta, sika, lammas, vuohi, kissa, koira ja jyrsijät. Ne ovat eräs yleisimmistä ruokamyrkytysten aiheuttajista. Bakteeri todettiin ensimmäistä kertaa 1970-luvun loppupuolella ja sen aiheuttamat ruokamyrkytykset ovat yleistyneet länsimaissa etenkin 1990-luvulta lähtien.

Kampylobakteeri-infektion tavallisimpia oireita ovat ripuli, vatsakipu ja kuumeilu. Infektion itämisaika on 1–7, keskimäärin kolme, päivää ja ripulointi kestää tavallisimmin kolmesta viiteen päivää. Kivut ja vatsan muu oireilu voi jatkua kuitenkin jopa viikkoja.

Bakteeri leviää yleensä ulosteista saastuneista elintarvikkeista tai vedestä. Harvinaisempaa on tartunta ihmisestä toiseen. Tavallisimmin tartunnan saa huonosti kypsennetystä broilerista, pastöroimattomasta maidosta tai klooraamattomasta vedestä." (Wikipedia)

Olin kaksi viikkoa sairauslomalla. Paska tuuri.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti