Päivän levy - Kirka: The Spell

"The Spell on Kirkan vuonna 1987 julkaistu albumi. Samoin, kuin edeltäjänsä R.O.C.K., The Spell edustaa tyylillisesti hard rockia. The Spell on kuitenkin musiikillisesti jonkin verran R.O.C.K.-albumia raskaampi, rockhenkisyys on huomattavasti vähentynyt, musiikki muistuttaa paikoitellen heavy metalia ja siinä kuuluu lieviä vaikutteita jopa power metallista." (Wikipedia)

Oho, vaikutteita jopa power metallista! Kirka (22.9.1950 - 31.1.2007) muusikkoineen oli suorastaan profetiaalinen, sillä power metal tuli vasta 90-luvulla tunnetuksi. 80-luvulla esimerkiksi Venom ilmoitti soittavansa power metallia, eikä suinkaan black metallia, jonka esi-isäksi yhtye 90-luvulla nostettiin. No, Wikipediankin takana ovat vain ihmiset.

Kirkan toinen hard rock -albumi on  selvästi edeltäjäänsä parempi. 1986 ilmestynyt R.O.C.K. sai paljon huomiota silloisessa lehdistössä. Vuosikaudet iskelmiä laulanut Kirka siirtyi yhtäkkiä rokkariksi, vielä jopa hevariksi. Itse näin Kirkan vuotta - paria aiemmin vetämässä televisiossa Rainbowin Long Live Rock'n'Rollia, enkä sikäli yllättynyt siirrosta. Hienosti kulki.

1. You Put the Spell on Me – 05:33 (säv. Kassu Halonen, Kisu Jernström, san. Halonen)
2. I Don't Wanna Fight – 05:07 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)
3. Oneday – 04:37 (säv. Halonen, san. Edu Kettunen)
4. Under the Pressure of Your Love – 05:21 (säv. Halonen, san. Jernström)
5. Fly Away – 04:55 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)
6. No Return – 04:47 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)
7. Don't Steal My Heart – 05:55 (säv. Halonen, san. Esa Kaartamo)
8. I'm Sailing Away – 05:19 (säv. Halonen, Jernström, san. Jernström)

The Spell on aikuis- ja hard rockin sekoitusta. Vaatimattomalla kahdeksan kappaleen mitallaan sen on toimiva yksikkö, jossa ei pahemmin heikkoja lenkkejä ole. I'm Sailing Away on albumin mitäänsanomattomin biisi, eikä Oneday sekään ole kovin kaksinen. Loput kuusi kappaletta sen sijaan puolustavat paikkaansa hyvin.

Levyn hittiä You Put The Spell On Me haukuttiin aikoinaan Europen The Final Countdown -kopioksi. Biiseissä on toki samaa meininkiä, mutta mistään kopioimisesta on turha puhua. Säveltäjät Kisu Jernström ja Kassu Halonen todennäköisesti haistoivat hyvän hittikaavan, joten miksi jättää sellainen käyttämättä. Yhtä lailla joku Pet Shop Boysin It's A Sin noudattelee tuota samaa kaavaa.

• Juha Björninen: kitarat
• Kassu Halonen: kosketinsoittimet, syntetisaattoribasso, rumpuohjelmointi, taustalaulu
• K. Miettinen: rumpuohjelmointi
• Jarmo Nikku: kitarat
• Harri Merilahti: basso
• Kim Lönnholm, Esa Kaartamo, Kisu Jernström: taustalaulu
• Jari Laasanen: sekvensseri, syntetisaattoriohjelmointi

• Äänitys ja miksaus: Jari Laasanen, MTV-studiot, Helsinki 1987
• Tuottaja: Kassu Halonen ja Kristian Jernström
• Valokuvat: Erik Uddström, J. K. Juntunen

The Spellin suurin munaus on rumpalin puuttuminen. Konerummuilla korvattu ihminen ei ole muuta kuin halpamainen ratkaisu. Ilmeisesti studiomuusikoitten eliittiin kuulunut Miri Miettinen oli kiireinen Gringos Locosin kanssa, eikä Anssi Nykänen tainnut olla kysytty mies vielä tuohon aikaan. Kitaristit Juha Björninen ja Jarmo Nikku revittelevät sen verran kuin tällaiseen kevytheviin sopiikin.

Kirkan "heviura" jäi lopulta vain kahden levyn mittaiseksi. 1988 mies siirtyi jälleen iskelmän pariin. Lehdistä saimme lukea, ettei rokin laulaminen ollut suurperheen päälle taloudellisesti kannattavaa. Samalla Kirka osui kultasuoneen, koska Surun pyyhit silmistäni -kiekko ylsi huimiin myyntilukuihin ja miehen ura lähti raketin lailla nousuun.

The Spellin hienoimpiin kappaleisiin kuuluva Under The Pressure Of Your Love löytyy suomeksi laulettuna Surun pyyhit silmistäini -levyltä. En ole kuullut sen kuin kerran, enkä muista tai tiedä biisin suomalaista nimeä, mutta se lienee nimeltään Sain elämältä minkä hain.

Näin Kirkan pari kertaa lavalla. Tuurin Miljoonarockissa 2005 Kirka esitti rokkisetin, johon sisältyi monia hänen 80-luvun hard rock-kappaleita ja lukuisia coverbiisejä. Miljoonarockin pääesiintyjänä oli Deep Purple. Eräiden tietojen mukaan Kirkaa olisi joskus jopa pyydetty Purplen laulajaksi, mutta väitteellä ei ole kunnollista todellisuuspohjaa. Jos näin sattuisikin olemaan, ajankohta lienee ollut 80- ja 90-luvun taite, jolloin Ian Gillan sai potkut bändistä ja hänet korvasi Joe Lynn Turner.

Samaisessa Miljoonarockissa vaihdoin pari sanaa Kirkan kanssa. Kehuin keikkaa, blogini aiheena olevaa levyä ja R.O.C.K. -albumia. Se jäikin ainoaksi kerraksi kun hänen kanssaan juttelin.