Kuusistonsalmen rannalla Kaarinassa järjestettävä Saaristo Open Air julkisti alkuviikosta ensi kesän pääesiityjänsä. Yli 40 vuotta toiminut brittiläinen Uriah Heep tähdittää festaria suomalaisnimien kuten Yö ja Apulanta ohella.
Uriah Heepin saapuminen naapurikaupunkiin on ainakin minulle miellyttävä uutinen. Sopii nimittäin täydellisesti aikatauluihini, että lauantaina 9. kesäkuuta 2012 katselen Heepin keikkaa toivottavasti lämpimissä ja hyttysvapaissa keleissä.
Huvittavaksi asian julkistamisen tekee se, että Saaristo Open kertoi pääesiityjäksi kaavaillut ruotsalaisen teknopumpun Ace Of Basen peruuttaneen ja sen tilalle otetun Uriah Heepin. Ensinnäkin bändeillä ei ole mitään yhteistä. Ei musiikillisesti, eikä kuuntelijakunnankaan puolesta varmaan prosentuaalisesti kovin montaa.
Vaikka kyseessä onkin yleisfestari, pitäisi ehkä hiukan enemmän kiinnittää huomiota artistivalintoihin. Onneksi järjestäjät päätyivät Heepiin, joka varmasti vetää yleisöä paikanpäälle. Viime kesänä Kaarinassa esiintyi Europe ja Bonnie Tyler, jotka kuulemani mukaan olivat kovasti yleisön mieleen. Olisin itsekin muuten ollut paikalla, mutta Tampereella oli samaan aikaan Judas Priest ja Accept Sauna Open Air -festareilla. Valitsin mielummin sen.
En nyt muista sen ohjelmatoimiston nimeä, joka välittää näitä bonnietylereitä, pandoroita ja samanthafoxeja Suomen keikoille. Heep taitaa olla saman firman listoilla. Keikkapalkkiot eivät varmaan ole tähtitieteellisiä. Kyseessähän ovat menneisyyden suuruudet, jotka yhä potkivat eteenpäin, mutta soittavat pääasiassa vanhoja 70- ja 80-luvun hittejään. Mikäpä siinä, koska Suomessa menee läpi melkein kaikki mitä lavalla on tarjottavanaan.
Eri asia sitten onkin, jos järjestäjillä olisi sen verran kunnianhimoa, että yleisölle uskallettaisiin tarjota jotain tuoreempia artisteja. Toisaalta joku Ruisrock hoitaa sen puolen liiankin hyvin. Jopa niin hyvin, ettei siellä puolestaan ole mielestäni nykyään oikeastaan yhtään hyvää ulkomaista esiintyjää, koska linja on olevinaan niin trendikäs. Jos viime kesän kovimman ruisbändit minulle olivat Pelle Miljoona Oy ja Lama, voi siitä jotain päätellä.
Uriah Heep on nostalgiaorkesteri, jonka huippuhetket ja levytykset olivat 1970-luvun alussa. Yhtye on kumminkin yhä vetreä ja julkaisi uuden levynkin viime keväänä. Kriitikoitten kovasti kehuma Into The Wild on soinut jonkun verran minunkin cd-soittimessa, mutta en silti yhtyisi aivan samanlaisiin ylistyslauseisiin kuin muutamat tuttavani. Kumminkin varsin kelpoa musiikkia pappabändiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti