perjantai 26. elokuuta 2016

Kalmasvuorelta Niitunniskantien kukkaloistoon

Turustakin oppii ja löytää vielä kaikenlaista uutta jos vaan aktiivisesti viitsii liikkua eri puolella kaupunkia. Satuin nimittäin tänään käymään Kalmasvuorella. Sellaisesta ihmeestä kuulin eilen ensimmäisen kerran Facebookin suositun Turku kuvin ja sanoin -ryhmän kautta.

Kaverini, joka on koko ikänsä asunut Länsi-Turussa aivan kyseisen paikan vieressä Hepokullassa, Nättinummessa ja Teräsrautelassa, ei tiennyt mitään Kalmasvuoresta. Internetin mukaan mäki tottelee myös nimiä Jahtivuori ja Hepokullan puisto, mutta hyvin on ollut piilossa silti.

Turku kuvin ja sanoin -ryhmässä kyselin ohjeita miten tällainen vuori saavutetaan. Eräs kirjoittaja neuvoi etsimään ensin Liinahaankadun parkkipaikan. Liinahaankatu ei soittanut kelloja muuta kuin sen verran, että olin muistelevinani joskus kuulleeni Liinahaan vanhainkodista. Siitä urpompikin saattoi päätellä, että nyt taitaa polttaa.

Matkalla Liinahaankadulle Satakunnantien ja Varkkavuorenkadun kautta huomasin erittäin hankalasti lausuttavan sekä mieleenjäävän Niitunniskantien. Olen tämän vuoden puolella mennyt sitä kautta pari kertaa hakiessani kaverini hommista läheisestä pubista. Kadun nimi vaan ei ole sattunut osumaan silmään. Tai vaikka olisikin, olisin unohtanut sen ylihankalana samantien.

Kalmasmäen nimi tulee ilmeisesti siitä, että alueella on pronssikautisia hautaröykkiöitä. Niitä yritin etsiskellä, mutta sateen liukastaman kallion takia homma jäi haaveeksi. Polku oli merkitty sinisillä maaliläikillä, mutta liukkaudesta johtuen en seurannut sitä loppuun asti. Eipä tehnyt mieli taittaa nilkkaa, joten hautojen etsintä jää toiseen kertaan.

Mäen päältä avautuivat komeat maisemat. Turun siluettiin vahvasti kuuluvat kirkontornit erottuivat eritoten.







Niitunniskantie, joka sijaitsee siis jotakuinkin Satakunnantien ja Hepokullan lähiön välissä, oli myös paluureittini. Komea kukkapelto kiinnitti huomion jo menomatkalla.

Pellolla kukkasia poimimassa ollut vanhempi pariskunta tiesi kertoa, että läntillä on ollut aiempinakin vuosina vastaavaa ilmaistarjontaa kaupunkilaisille. Eipä näin loppukesästä juuri mikään enää kuki, joten tällainen näky on aikamoinen piristysruiske.











torstai 25. elokuuta 2016

Ansu Kansanpuistossa

Ansu Aaltolehto on turkulainen rokkilaulaja. Hän vaikuttaa sellaisissa kokoonpanoissa kuin Agang ja Jailbreak. Hyviä keikkabändejä molemmat.

Juhannuksen jälkeen Turun Kakolanmäellä Ansun kanssa otetut kuvat ja aiheesta tekemäni blogijuttu Rokkimimmi valokuvamallina on kävijämittarin mukaan ollut peräti satamäärin katsottu.

Pari viikkoa sitten suuntasimme Turun Ruissaloon. Etappina oli Kansanpuiston kuppila Villa Promenade. Kahvila ei ollut auki enää, joten terassilla sai touhuta kaikessa rauhassa. Varsinainen valokuvausilma ei kumminkaan ollut, vaikka hetkeä aiemmin paistoikin. Aurinko päätti vetäytyä ja tuulikin nousi, mutta kamera lauloi siitä huolimatta.











keskiviikko 24. elokuuta 2016

Raision venesatamassa

Raision venesatama sijaitsee Raisiossa Kaanaan kaupunginosassa Raisionlahden länsirannalla. Lajissaan se on yksi maamme suurimmista ja toimii lähinnä kotisatamana, eikä vieraspaikkoja juuri ole.

Lahden toisella puolella hallitseva näkymä on Pernon telakka. Siellä oli nytkin valtavan kokoinen luksusristeilijä tekeillä.

Myös nimellä Hahdenniemen venesatama tunnettu paikka sai alkunsa vuonna 1961, jolloin Raision kunta aloitti laiturien rakennustyöt. Aluksi venepaikkoja oli vaivaiset 25. Nyt on peräti 700 ja talvisäilytyspaikkojakin 600.

Aluella on pari kuppilaa, joista toinen, hinaaja Bruno oli vielä viime vuosikymmenen lopulla Turussa Aurajoessa jokilautta Förin vieressä. Silloin minäkin toisinaan asioin siellä tuoppeja kumoamassa.

Aurinkoisena elokuun lopun päivänä Hahdenniemessä oli jonkun verran sakkia, mutta lähinnä ravintolapalvelujen käyttäjiä. Veneissä ei näkynyt minkäänlaista liikettä.

Raision venesatama ja lähirannat saivat vuonna 2009 ikävää mainetta, kun pohjasta naarattiin raisiolaislaulaja Matti Inkistä. SIG-vokalisti löytyi lopulta kauempaa Kukonpäästä. Juorulehden julkaisema skandaalihakuinen paskajuttu voi pahimmassa tapauksessa saada ihmisen tekemään itsemurhan.











sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kaukolasipartio keikalla Vepsässä

Joensuulaisorkesteri Kaukolasipartio esiintyi Turun kaupungin ulkoilusaaressa Vepsässä lauantaina 20. elokuuta.

Erittäin hankalan, minun suuhuni lähes mahdottoman, nimen omaava orkesteri ei soittanut kelloja lainkaan, kun huomasin nimen Vepsän mainoksesta. Tapahtumaa mainostettiin nimellä Kaukolasipartio (Jaakko Tepon pojat), jolloin asia hieman selkiintyi. Muistelin joskus lukeneeni jostain Seurasta tai Avusta jutun kuuluisan kansantaitelijan musisoivista pojista.

Facebook-sivullaan yhtye kertoo, että se on "kasattu henkilöistä, jotka kokevat elämäntehtäväkseen viihdyttämisen" ja musiikkityyli määritellään "audiovisuaaliseksi".


Satuin päivällä näkemään kun orkesteri saapui Aurajoen rantaan ja alkoi purkaa kamojaan kuomullisesta peräkärrystä. Roudaus Vepsään kulkevaan Lily-laivaan sujui yllättävän sutjakkaasti ottaen huomioon paatin hankalan laskusillan.

Tavaramäärä ei ollut mikään aivan mahdoton, mutta melko extremeä homma silti on kun moisiin poikkeusoloihin ruvetaan kasaamaan live-ehtoota. Mutta eipä tainnut mennä tuntiakaan kun saaren toisen päähän jo kuului ääniä soundcheckistä.

Yhtye oli perjantaina ollut keikalla Rauman edustalla Kuuskajaskarissa, entisellä armeijasaarella. Sen kuultuani ymmärsin, että kun sama firma liikennöi sinnekin, on Vepsän tapahtuma sitä perua.

Kaukolasipartiolla oli näyttävä valoshow. Pimeä elokuinen ilta oli saaren uudessa ravintolassa kaikkea muuta kuin hämärä. Laulaja Johannes Teppo heilui kuin heinämies selostajatyyppisen mikrofoninsa kanssa. Kummastusta ainakin minussa herätti rumpalin sivuilla olleet lyömäsoitinmiehet. Kannuttajia oli siis peräti kolme! Varsin rytmikästä yhtyeen soitanta olikin.

Bändiä onkin vaikea lokeroida mihinkään tiettyyn genreen kuulemieni biisien ja eilisen keikan perusteella. Jonkinlainen huumori kukkii taustalla, muttei yhtye kumminkaan ole mikään sketsipoppoo. Suomirokkia se varmasti yleisesti ottaen on.



Tepon veljesten isän Jaakon biiseistä pidän ehkä eniten Hilmasta ja Onnista. Kaukolasipartio oli sovittanut sen turhan poikkeavaan muotoon. Hilman ja Onnin lisäksi lainoja oli ainakin Neljän ruusun Juppihippipunkkari.

Bändin tunnetuin jäsen on 90-luvun megastara, mainitun Neljä ruusua -yhtyeen rumpali Kämy Kämäräinen. Hän oli toinen perusrumpalin sivuilla läiskineistä hemmoista.

Kämäräinen todennäköisesti tunnisti laivamatkan varrella olleen Ruissalon Kansanpuiston, jossa Neljä ruusua on usein esiintynyt Ruisrockin aikaan. Yhtye ei ole koskaan ollut suosikkejani, mutta esimerkiksi Ruissin päälavalla kesällä 1994 soitellut orkesteri jäi mieleen pelkästään valtavan festivaalisuosionsa takia.

Tällainen tapahtuma oli mukavaa vaihtelua Vepsä-päiviin. Ensi kesänä soisi vastaavia olevan enemmänkin.




lauantai 20. elokuuta 2016

Jenni ja Salla Littoistenjärvellä

Heinäkuun 18. päivä kävin kuvaamassa kahta nuorta naista Littoistenjärvellä. Jennin tunsin aiemminkin, punapäinen Salla puolestaan oli uusi tuttavuus.

Miljöö valikoitui niin, että satuin kerran katselemaan Jennin fotoja Facebookista. Ihmettelin missä muuan paikka mahtoi olla. Sellainen löytyi kuulemma Littoistenjärveltä. En ollut koskaan käynyt sillä puolella järveä, vaan aiemmat järvikokemukseni rajoittuivat lätäkön tanssilavan puoleiseen päähän. Se on aikalailla erilainen kuin vastapuoli.

Littoistenjärvi sijaitsee Littoisten kylässä Kaarinan ja Liedon kuntien rajamailla. 147,5 hehtaarin järvi on pahoin rehevöitynyt. Se ei silti estänyt pikkulapsia polskimasta sinilevän keskellä. Vihreän eri sävyissä kiillellyt levä saattaa näyttää värinsä puolesta hienolta, mutta sitä ei muuten todellakaan ole.

Jenni ja Salla olivat ideoineet erilaisia kuvauskuteita, jotka vähän väliä vaihtuivat. Niin vaihtui myös keli - väillä satoi ja kymmenen minuutin kuluttua taas paistoi. Tämä ei ollut kumminkaan suuri ongelma, vaikka tuppasikin vähän harmittamaan. Ilmiö nimittäin aiheutti minulle sen, että olo oli kuin Thaimaassa tai kasvihuoneessa. Kun kotonakin on sauna, en mielelläni hikoilisi Littoistenjärvellä.













torstai 18. elokuuta 2016

Saaronniemi sunnuntaina 7. elokuuta

Twisted Sisterin mahtavan Porispere-keikan jälkimainingit velloivat päässäni vielä puolitoista päivää jälkeenpäinkin, jolloin suuntasin reippailemaan Turun Ruissalon Saaronniemeen. Paikka sattuu olemaan ulkoilun suhteen vakioaluettani.

Luonnollisesti kamera killuu aina mukanani reissuilla. Vaikka Saaronniemenkin luulisi olevan jo täysin läpikoluttu, löytyy sieltä joka ainoa kerta jotain kuvattavaa. Vuodenajoista riippuen seutu näyttää erilaiselta.

Sunnuntaina 7. elokuuta Saaronniemessä ja läheisessä Kolkannokassa oli tällaista.