maanantai 6. helmikuuta 2017

Teneriffalla osa 2 - Mascan vuoristokylä

Matkanjohtajamme Matti Vikström kyseli hyvissä ajoin ennen Teneriffan reissua, kiinnostaisiko käydä Mascan vuoristokylässä. Tottahan toki se kiinnosti. Tutkailin erästä iltapäivälehden matkailulinkkiä ja tulin entistäkin vakuuttuneemmaksi - tuonne on päästävä.

Masca on 80 asukkaan vuoristokylä Tenon kansallispuistossa Teneriffalla. Alue on tunnettu jylhistä ja rehevistä maisemistaan, jossa kasvaa muun muassa taatelipalmuja.

Vasta viime vuosina suosituksi retkikohteeksi tullut Masca sijaitsee vaikeakulkuisten taivalten takana. Mutkaiset ja kiemurtelevat tiet kulkevat halki laaksojen ja vuorten. Kylästä on tunnin kävelymatka rantaan, josta pääsee laivalla Los Gigantesiin.

Matkaporukastamme suurin osa oli halukas lähtemään majapaikastamme Puerto de la Cruzista Mascaan. Pienoiseksi ongelmaksi muodostui kyyti, koska hotellin kulman takana päivystävät taksit olivat pääosin tavallisia viiden hengen autoja.



Pienen sovittelun jälkeen paikalle saatiin yhdeksänpaikkainen kaara. Kuskin kanssa sovittiin perussumma ja että hän odottelisi tunnin verran Mascassa sillä välin kun palloilemme kyläraitilla.

Paikallinen Vatanen olikin kaikkea muuta kuin tuppisuu. Hän selitti sekä Teneriffan että Kanarian saarten historiaa laajemminkin ja kertoili kaikesta mitä reitin varrella sattui näkemään. Matkaa Puerto Cruzista Mascaan oli peräti kuusikymmentä kilometriä, kun itse veikkasin jotain kolmeakymmentä.

Ammattikuskin kyydissä ei yleensä pelota, mutta pikkuruisilla jyrkillä ja kapeilla vuoristoteillä saattaa helposti pohtia rotkon pohjalle päätymistä. Hotellin aulabaarissa nautitut makoisat aamupäivädrinkit kuitenkin pitivät huolen siitä, ettei moinen kohtalo putkahtanut ensimmäisenä mieleen.


Matkalla pysähdyimme Tenon kansallispuistossa Mirador de Baracanin näköalapaikalle. Komeat maisemat hivelivät näköelimiä. Horisontissa häämöttävä valtava möhkäle paljastui La Gomeran saareksi, jonne tein Teneriffalta päiväretken tammikuussa 2011.








Tunti Mascan kylässä oli lopulta vain pintaraapaisu, mutta riitti kumminkin maisemien katseluun, valokuvaukseen ja matkan aikana syntyneen janon sammutamiseen huurteisella oluella.

Turistirihkamaa vaikutti olevan myynnissä joka talossa mikä vastaan tuli. Eräässä rakennuksessa seinälautaset, mukit ja muut killuttimet olivat samassa tilassa kuin ravintolan avokeittiö. Muuten aivan yksi lysti, mutta tuulenhalkojaani tunkeutunut erikoisvahva valkosipulin käry oli lähellä nostaa muutamaa tuntia aikaisemmin nauttimani aamupalan vatsan perukoilta lattiakivetykselle.

















Paluumatkalla pysähdyimme tarkastelemaan Teneriffan vanhinta puuta. Kanariantraakkipuulle on ominaista kasvaa yksi- tai monihaaraisena kaksitoista metriseksi, harvoin sitä pitemmäksi. Puun latvukseen muodostuu sateenvarjomainen kimppu paksuja lehtiä. Puu kasvaa hitaasti ja se tarvitsee kymmenen vuotta saavuttaakseen metrin pituuden.

Joidenkin kanariantraakkipuiden arvellaan olevan 650 vuotta vanhoja. Icod de Los Vinossa ihastelemme puuvanhus on saaren iäkkäin ja sanonnan mukaan "tuhatvuotinen". Tarkemmissa tutkimuksissa sekin on osoittautunut noin 300 vuotta nuoremmaksi.





Puerto de la Cruzista Mascaan tehdyn retken hinnaksi ei lopulta tullut kuin vaivaiset viisitoista euroa per nuppi. Mielestäni varsin halpaa lystiä siihen verrattuna kuinka paljon päivän aikana näki kaikkea uutta ja mielenkiintoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti