Ontikan rantatörmällä oleva Valasten vesiputous on Viron korkein. Kesällä ja kuivalla kaudella vettä ei lorise kuin tippa sieltä sun täältä, muina vuodenaikoina senkin edestä. Pääsiäisenä putouksessa oli virtaa ja jänniä jäämuodostelmia. Voin vain kuvitella millainen näky se olisi sydäntalven pakkasilla.
Ontikan rantatörmä on Ruotsin Öölannista alkavan ja Venäjän Laatokan seudulle päättyvän yli 1100 kilometriä pitkän Baltian klintin korkein kohta.
Aivan putouksen edessä olevalle näköalarampille pääsi vielä ainakin keväällä 2003, jolloin vierailin paikalla ensimmäisen kerran. Nyt kulku oli suljettu, koska sillasta puuttui parin metrin pätkä. Paremman puutteessa kuvia sai rantatörmään rakennettujen rappusten päästä.
Putouksen läheisyydessä oli tarjolla majoitusta. Luotaantyöntävät lomamökit ja vielä rumempi päärakennus eivät houkutelleet jäämään edes yhdeksi yöksi.
Valasten ravintola vaikutti olevan suljettu. Tummennetut lasit ja hiljaiselo olivat kuitenkin vain hämäystä. Vähän eloisampana siellä saattaisi käydä jopa asiakkaita. Tällaisenaan moni varmasti huristelee baarin ohi. Minkäänlaisia elonmerkkejä kun ei ulkoapäin havaitse.
Ravintola ei ollut Viron hinnoissa. Kahvikupposesta kiskottiin peräti 2,20 euroa! Jägermeister -shotti, joka ei takuulla ollut neljää senttilitraa, maksoi neljä euroa. Puolen litran Fantan sentään sai sentään kahdella ja erittäin makoisan, mutta merkilliseen kovaan kartonkiin tällätyn hampurilainen kolmella eurolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti