torstai 3. elokuuta 2017

Juli Festivalen Tammisaaressa

Viime lauantaina olimme vajaan kymmenen hengen porukalla Tammisaaressa festareilla. Tapahtuman pääesiintyjänä oli amerikkalainen Toto. Kotimaisista mukana olivat Hector & His Power Band, Paul Oxley's Unit, SF Blues ja Jannike sekä ruotsalainen Bo Kaspers Orkester.

Reissu alkoi kehittyä alkukesästä, jolloin kyselin kuskiltamme Lasselta, mahtaisiko hänellä olla innostusta lähteä Tammisaareen. Onneksi, sillä muuten olisi hyvät karkelot jääneet väliin. Matkanjohtajana toimi Matti Vikström.

Lähtö tapahtui Turun Ortodoksisen kirkon edestä puolenpäivän jälkeen. Olimme Tammisaaressa hyvissä ajoin, jonkun mielestä ehkä jopa liiankin. Oma, kuten parin muunkin toive kuitenkin oli, että ehtisi hiukan katsella maisemiakin ennen kuin astelee festivaaliportista sisälle.

Tammisaari on kaunis entinen pikkukaupunki, joka nyt kuntaliitosten myötä osa Raaseporin kaupunkia.



Festivaalialueella ei tarvinnut juurikaan jonotella. Ei mennessä, ei juomatiskillä tai edes bajamajaan. Portilla lippu vaihdettiin paperiseen rannekkeeseen, jolla sai sahata ulos ja sisään niin usein kuin lystäsi.

Alkuun sekavat karsinat ihmetyttivät. Metalliaitaa oli pystytetty kilometritolkulla festaripaikkana toimineen Stallörsparkenin uumeniin. VIPeille ja muille siipeilijöille oli omistettu peräti puolet puistosta. Rahvaan kansan olutalueelta näki kyllä hyvin, etenkin kun valtavalle taustakankaalle heijastuivat lavan tapahtumat.

Jossain vaiheessa ehtoota lavakuuluttaja kertoi, että lippuja oli myyty kahdeksan tuhatta kappaletta. Ruuhkasta ei voinut puhua oikeastaan edes Toton aikana, jolloin mattimyöhäisetkin olivat saapuneet paikalle.

Ainoa valittamisen aihe oli alkoholijuominen sikamaiset hinnat. Todellista kuluttajan riistoa ja kusetusta.



Porttien auettua kello 14, soitteli lavalla tuntemattomaksi jäänyt trubaduuri ruotsinlaivoiltakin tuttuja kappaleita. Sen verran mitä viereisen hotellin terassille kuulin, veti kaveri ihan hyvin. Tosin mitään persoonallista otetta ei ainakaan biisivalinnoissa ollut.

Minulle tuntematon Jannike on pikaisen googlauksen mukaan ollut joskus Idols -kilpalilussa mukana ja julkaissut hiljattain The Girl In The Picture -nimisen albumin. Seurueessamme häntä arvuulteltiin Jannika B:ksi, Tammisaaresta kotoisin olevaksi laulajaksi, joka on naimisissa Apulannan Tonin kanssa.

Janniken sinänsä kivasta esityksestä ei valitettavasti jää kerrottavaa jälkipolville. Harmitonta poppia toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Veteraanimuusikoista koottu SF Blues soitti vanhoja rock- ja blues-klassikoita pätevinä sovituksina. Heikki Silvennoista ei lavalla näkynyt, mutta Dave Lindholm ja Pepe Ahlqvist sentään.




Illan eniten odottamani esiintyjä oli Paul Oxley's Unit. 80-luvun alussa parin vuoden ajan Suomen suosituimpiin yhtyeisiin kuulunut poppoo oli aikoinaan minulle liian lässyä ja kilpaili suosiosta suursuosikkini Hanoi Rocksin kanssa.

1970-luvun lopulla naisen perässä Britanniasta Tammisaareen saapunut Oxley (oik. Malcolm Campbell, s. 9. elokuuta 1953) ei ole pahemmin tuntunut vanhentuvan vuosien varrella. Mies on hämmästyttävän paljon samannäköinen kuin 35 vuotta takaperin.

Yhtye on keikkaillut 80-luvun aktiiviaikojensa jälkeenkin silloin tällöin. Olenkin nähnyt Oxleyn pari kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toinen tosin oli akustinen duoesitys Karuna Unpluggedissa kolme vuotta sitten.

Erittäin hyvän vastaanoton Juli Festivalenissa saanut Oxley ei turvautunut pelkkään nostalgiaan. Vanhoja hittejä kuultiin ainoastaan viisi kappaletta. Oli valtavan hienoa kuulla livenä Living In The Western WorldTerry's Inside ja Spanish Bars. Loput olivat uudempaa ja melko tuorettakin tuotantoa.




Ruotsalaiselta Bo Kaspers Orkesterilta en etukäteen paljoa odottanut. Tässä vaiheessa olikin hyvä sauma käydä syömässä festarialueen ulkopuolella. Paikaksi valikoitui jostain sivukadulta löytynyt grilli, jonka makkaraperuna-annos oli mahdollisesti suurin minkä olen koskaan saanut. En edes jaksanut syödä kaikkea, mutta onneksi vieressä kuolannut kaveri auttoi.

Alueella palatessamme Bo Kaspers oli yhä lauteilla. Yllättäen musiikkinsa toimikin hyvin ainakin näissä olosuhteissa. En välttämättä kotona kuuntelisi, mutta aurinkoisessa Tammisaaressa meni vaivatta läpi.

Hector & His Power Band on hieman hölmösti nimetty kokoonpano. Pelkkä Hectorkin olisi riittänyt. Aivan kuin mies vanhoilla päivillään olisi ruvennut veivaamaan heavya. Bändissä oli monenmoista alan konkaria Jarmo Nikusta ja Esa Kotilaisesta Masa Maijaseen.

Odotin kovasti Hectorin keikkaa. Jo useita jäähyväiskiertueita tehneen laulajan uralla on niin monta hienoa kappaletta, että ehkä niitä olisi kannattanut esittää David Bowie- ja Leonard Cohen -lainojen ja pitkien välipuheiden sijasta. Nyt tehokasta soittoaikaa kului taannoin edesmenneiden artistien loppumattomalta tuntuneeseen hehkutukseen.

Kymmeniä kiloja laihtunut Hector pääsi kumminkin reilusti plussan puolelle omien klassikkobiisiensä parissa. Ilman tiukkoja aikatauluja hän voimabändeineen olisi varmaan soitellut vielä tunnin pari pelkästä esiintymisen ilosta.




Pääesiintyjä Totolla oli Suomessa neljä keikkaa peräkkäisinä päivinä. Maarianhamina, Hamina, Tammisaari ja Joensuu. En ollut aikaisemmin orkesteria nähnyt, joten olikin jo korkea aika.

Toton jättihitit Hold The Line, Africa ja Rosanna lienevät tuttuja kaikille. Bändin kokoonpano on vuosien varrella vaihdellut etenkin rumpalien ja laulajien osalta. Tukipilarin muodostivat kitaristilaulaja Steve Lukather, kosketinsoittaja Steve Porcaro, Elton Johniin mieleen tuonut kosketinsoittaja ja laulaja David Paich sekä päälaulaja Joseph Williams.

Monipuolisesti eri musiikkigenreja (hard rock, soul, aor, progressiivinen rock, jazz, blues) yhdistelevän Toton show oli ammattitaitoinen ja komea esitys. Pidin enemmän Lukatherin ja Paichin laulusta kuin Williamsin, joka tuntui aavistuksen persoonattomalta kaverilta.





Vuonna 1977 esikoisalbuminsa julkaissut Toto jakaa mielipiteitä tuttavapiirissänikin. Osan mielestä se on lähinnä imelää paskaa, toiset taas intoilevat kovastikin. Itselläni on jonkinlainen keskitie.

Kysyessäni kavereita Tammisaari-kyytiin, törmäsin juuri tähän. Yleensä festareille mennessä ajatellaan, että vähintään puoli ruokaa on alue, ihmiset ja atmosfääri. Ja jos lavalla sattuu olemaan jotain kiinnostavaa, on se pelkkää bonusta. "En ole mikään Toto-fani", ilmoitti eräskin festaripeto, vaikka hän olisi ollut aivan saletisti Tammisaaressa kuin kala vedessä.

Eivätpä tienneet mitä menettivät. Aurinkoinen päivä mukavassa seurassa, leppoisa meininki ja tuskinpa pääesiintyjäkään oli kenellekään pettymys.

Toton settilista Tammisaaressa: Only the Children / Hold The Line / Afraid Of Love / Lovers In The Night / Pamela / I'll Be Over You / Chinatown / Great Exceptations / Red House / Stop Loving You / 99 / The Muse / Home Of The Brave / Rosanna / I'll Supply The Love / Africa

Livekuvat: Mika Penttinen








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti